artikkelikuva

Metsätaitokisat 1964

METSÄOPISKELIJOIDEN KESÄ- JA TALVIKISAT

Huippu-urheilua ja hauskanpitoa liki 100 vuotta

21.02.2017

Metsäalan opiskelijoiden kesä- ja talvikisoilla on pitkä ja arvokas historia lukuisine huippu-urheilijoineen ja kovatasoisine kilpailuineen. Alkuaikojen kilpaurheilupainotteisuus on vaihtunut nykyaikana suurelta osin hauskanpitoon ja viihdelajeihin – perinteitä unohtamatta.

Ensimmäiset kisat järjestettiin vuonna 1928. Osallistuvia kouluja oli alkuvaiheessa neljä: Tuomarniemi, Nikkarila, Evo ja Rovaniemi. Alkuun kesä- ja talvikisat olivat kaksipäiväisiä ja ohjelma tiivis: päivällä urheiltiin ja illalla jaettiin palkinnot. Ensimmäiset merkinnät kolmepäiväisistä kesäkisoista löytyvät vasta 1950-luvulta.

Lajien suorituspaikat ovat aina olleet koulujen läheisyydessä. Jos koululla ei ollut esimerkiksi omaa yleisurheilukenttää, niin urheiltiin lähimmän kylän tai kaupungin urheilukentällä. Vaikka puitteet olivat usein erinomaiset, niin hyvistä urheiluvälineistä oli alkuaikoina pulaa.

 

Yleisötapahtumasta sisäpiirin huviksi


Kisat kehittyivät nopeasti yleisötapahtumiksi: Evolla kerrotaan olleen vuonna 1931 jopa kahdeksansataa katsojaa. Normaalisti katsojamäärät vaihtelivat alkuaikoina neljänsadan ja seitsemänsadan välillä. Syynä suuriin katsojamääriin olivat huippu-urheilijat, jotka opiskelivat metsäkouluissa ja kisojen kovatasoisuus.

Tultaessa 1960-luvulle, kisojen rooli yleisötapahtumana oli jo hiipumaan päin ja vuoden 1963 kesäkisoissa Evolla katsojia oli arviolta enää parisataa paikalla, vaikka sääolosuhteet olivat erinomaiset. Myöhemmin yleisöä oli paikalla enää seuraamassa kisatansseja ja tukkilaislajeja. Niiden hävitessä ohjelmasta myös ulkopuoliset katsojat jäivät pois.

 

Maajoukkuetason meiningillä
 

Kilpailu oli alusta asti kovaa niin kesällä kuin talvellakin. Monet maajoukkuetason urheilijat ovat opiskelleet metsäkouluissa ja se on näkynyt myös tulostasossa. Lisäksi alalla oltiin yleisesti fyysisesti hyvässä kunnossa. Esimerkiksi tunnettu hiihtäjä Veikko Hakulinen ei ensimmäisissä talvikisoissaan Nikkarilassa vuonna 1953 pärjännyt Kurun Mikko Salmelalle, vaan Salmela löi hänet molempina päivinä voittaen molemmat kilpailut.

Hiihdon jälkeen olivat oppilaat todenneet naurunkure suupielessään: Ei täällä nimillä pelata; täytyy sentään olla toisen vuosiluokan oppilas, ennen kuin metsäkoulujen mestaruus heltiää. Talvikisoja onkin joskus kutsuttu epävirallisesti nimellä hiihto-olympialaiset kovatasoisten osallistujien vuoksi.

Kova taso ei rajoittunut pelkästään yksilölajeihin. Esimerkiksi Nikkarilalla oli lentopallokisoissa 1970-luvulla SM-tason joukkue. Tuolloin koulun lentopallojoukkuetta valmensi menestynyt valmentaja Reino Kosonen. Tämä lisäsi kansallisen tason lentopalloilijoiden hakeutumista Nikkarilaan, mikä nosti koulun lentopallojoukkueen tasoa merkittävästi. Kosonen valmensi urallaan Pieksämäen NMKY:n seitsemän kertaa peräkkäin Suomen mestaruuteen vuosina 1975 – 1981 ja saavutti menestystä myös kansainvälisillä kentillä.

 

Kaikki lähti liikkeelle yleisurheilusta
 

Kesäkisoissa lajit keskittyivät aluksi yleisurheiluun. Heti 1930- luvun alkupuolella yleisurheilun rinnalle otettiin lajeiksi pyöräily ja uinti. Vuonna 1949 mukaan tuli metsätaitoilu ja sen jälkeen tukkilaislajit ja soutu. Joukkuelajina oli aluksi pesäpallo, jonka rinnalle tuli myöhemmin lentopallo ja muita joukkuelajeja.  Rovaniemen kesäkisoissa vuonna 1950 metsätaitoilu oli jaettu kahteen osaan: Metsätaito – arviointi ja leimaus sekä metsätaito ja suunnistus. Seuraavan vuoden kisoissa nämä osa-alueet yhdistettiin ja alettiin puhua metsätaito- ja suunnistuskilpailusta.

 

Ensin arvioitiin, sitten ammuttiin
 

Myöhemmin 1950-luvulla metsätaitokilpailut koostuivat leimauksesta, arvioinnista ja suunnistuksesta. Jokaisessa osiossa kilpailtiin erikseen, minkä lisäksi kaikista osioista laskettiin pisteet yhteen ja palkittiin myös kokonaiskilpailun voittaja. Metsätaitokilpailun sääntöjä päivitettiin vuoden 1964 Tammisaaren kesäkisoihin vastaamaan uusia metsäurheilusääntöjä. Näin ollen leimaustehtävä korvattiin metsänhoitotehtävien sarjalla. 

Kesäkisoissa on nähty myös ampumaurheilua, kun 1960- ja 1970-luvuilla kisattiin kolmiottelua. Se sisälsi pienoiskivääriammuntaa (20 laukausta makuulta 50 metrin matkalta), 50 metrin vapaauinnin ja kolmen kilometrin maastojuoksun. 

 

Hiihtoa ja muuta mukavaa
 

Vuoden 1930 syksynä valmistuneet Tuomarniemen ja Nikkarilan oppilaat lahjoittivat hopeisen Hiihtomalja-pokaalin kiertopalkinnoksi metsäkoulujen välisiin hiihtokilpailuihin. Sen sääntöjen mukaan alettiin kilpailla kymmenen kilometrin kolmehenkistä joukkuehiihtoa murtomaalla ja 30 kilometrin kaksihenkistä joukkuehiihtoa, myös murtomaalla. Molemmissa kilpailuissa kunkin joukkueen keskiaika määräsi koulun sijoituksen yhteispisteitä laskettaessa.

Draamaltakaan ei vältytty, kun vuoden 1931 talvikisoissa Rovaniemellä, Nikkarilan Akseli Kasper oli ottaa tuplavoiton, mutta kaatui 30 km hiihtokisassa pehmeän lumen takia vakavasti muutama kilometri ennen maalia ja osui puuhun. Matka oli muutenkin vaativa: vain viisi miestä pääsi 30 km kilpailun loppuun asti.

Talvikisojen lajeihin tuli vähemmän muutoksia kuin kesäkisojen vastaaviin. Viestihiihdon mukaan ottamisen lisäksi alkuaikojen ainut muutos tuli vuoden 1951 talvikisoihin, kun 30 kilometrin matka lyheni kahteenkymmeneen kilometriin. Vuoden 1974 talvikisoissa Kotkassa hiihtomatka lyheni entisestään 15 kilometriin. Samoihin aikoihin alettiin kisata myös lentopallon parissa. Metsätaitohiihto oli ensimmäistä kertaa ohjelmassa Evon talvikisoissa vuonna 1966.

 

Muutakin kuin urheilua
 

Vuonna 1956 kilpailuihin päätettiin ottaa henkiset lajit mukaan. Niitä olivat puhe-, kirjoitus ja valokuvauskilpailu. Kesäkisojen kohdalla henkiset kilpailut jäivät nopeasti pois ohjelmasta ja 1960- luvun alkupuolella niitä järjestettiin enimmäkseen talvikisojen yhteydessä. Myöhemmin vakiintui tavaksi järjestää valokuvauskilpailu kesäkisojen yhteydessä ja puhe- ja kirjoituskilpailu talvikisojen yhteydessä.  Kirjoitus- ja valokuvauskilpailuihin osallistuneet työt oli laadittu kouluilla jo ennen kisoja.

Vapaa-ajan ohjelmaa on järjestetty aikojen saatossa monenlaista. Esimerkiksi avajaispuheenvuoron on monesti pitänyt koulun johtaja tai kutsuvieras. Samassa yhteydessä on ollut myös muuta ohjelmaa, esimerkiksi muistettu kaatuneita ja kuunneltu torvisoitantaa.

 

Palkintojen jakoa ja yhdessäoloa
 

Ensimmäinen arvokas iltaohjelma pidettiin vuonna 1932 kesäurheilukisoissa Tuomarniemen metsäkoululla. Yleensä tapahtumat sisälsivät kuorolaulua, yksinlaulua, näytelmiä, lausuntaa, puheita ja muuta seurapiiriohjelmaa sekä palkintojenjaon. Myöhemmin iltaohjelmat saivat rinnalleen toisenlaistakin tekemistä, kun illalla käytiin tutustumassa paikalliseen yöelämään tai tanssimassa kisatansseissa. Seuraavassa tiivistelmä vuoden 1939 Evon kesäkisojen iltaohjelmasta:

Evon oppilaskuoro esitti tervehdyslaulun ja oppilas K. Paasikallio toivotti yleisön tervetulleeksi. Oppilas E. Väntsi lausui oppilas V. Marttilan esittäessä yksinlaulua rva Anna-Maija Lipposen säestyksellä. Kronikan esitti oppilas V. Harju. Seuranneen väliajan jälkeen rva Anna-Maija Lipponen esitti pianonsoittoa ja metsätalousneuvoja K. Petäjä esitelmöi Eestin metsätaloudesta. Kuoron laulettua jakoi johtaja V. Seppänen palkinnot kilpailuista - lopuksi ohjelmassa oli erikoislaatuinen näytelmä, joka esitettiin raketeilla valaisten Saarelan rannassa: Kippari Petro Möykkysen onnistui ankarien taistelujen jälkeen pelastaa rakastettunsa Amalia- neito ryöstömatkoilla kulkevasta rosvolaivasta. Väriä juhlille antoi helsinkiläinen lentokone, joka suoritti yleisölennätyksiä.

 

Kohti nykyisyyttä
 

Tultaessa 80- ja 90-luvun taitteeseen, alettiin siirtyä yksilöurheilusta entistä enemmän joukkuelajeihin, kuten kaukalopalloon ja sählyyn. Kisojen painopiste alkoi samalla siirtyä pois kilpaurheilulajeista enemmän yhteisöllisempään ja rennompaan suuntaan. Sama trendi jatkui myös 2000- luvulle siirryttäessä ja mukaan tuli entistä enemmän alkoholiin ja rentoon yhdessäoloon keskittyviä lajeja.

Tietynlainen aallonpohja käytiin läpi 2000-luvun alkupuolella, kun kisojen osallistujamäärät olivat hiipuneet ja ohjelmaa ei ollut nimeksikään. Suunta kuitenkin korjattiin nopealla tahdilla uudistamalla kisojen ohjelmaa ja järjestämällä Rekry- messut Rovaniemen talvikisojen yhteydessä vuonna 2004 ja Tampereen talvikisojen yhteydessä vuonna 2005. Oikeastaan näissä jalanjäljissä mennään edelleen, tosin ohjelmassa on ollut kaikkea saappaanheitosta pussijuoksuun.

 

Uuden kouluympäristön haasteet
 

Metsätalouden opetus on alkanut siirtyä pois metsän keskeltä kaupunkien keskustoihin. Kisojen järjestämisen ympäristö muuttuu samalla radikaalisti. Esimerkiksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa alkoholin juominen on kielletty koulun alueella, yöpyminen ei onnistu koulun tiloissa, puhumattakaan saunomisesta tai muusta ajanvietteestä. Samankaltainen tilanne on ainakin Joensuussa, Tampereella ja Rovaniemellä. Tämä pakottaa kisojen järjestäjät kehittämään metsäopiskelijoiden kesä- ja talvikisoja uuteen ympäristöön sopivaksi.

Kisat on perinteisesti järjestetty kouluissa ja niiden lähistöllä. Kaupunkiin sijoittuminen sulkee joitain mahdollisuuksia pois, mutta avaa samalla uusia. Tapahtumapaikkoja voisi viedä lähimetsiin ja kaupunkien keskustoihin. Haalarit päällä liikkuvat opiskelijat mainostaisivat kisatessaan metsäalan opetusta ja saisivat hyvin järjestetyllä tapahtumalla mediankin huomiota.

 

Eloonjäämiskamppailusta uuteen nousuun
 

Metsätaitokisojen suosio on ollut jo pitkään laskussa. METO ry:n kanssa yhteistyössä tekemäni kyselyn mukaan, metsätaitoilu koettiin monesti hankalaksi ja muulta hauskanpidolta aikaa vieväksi aktiviteetiksi. Pohdittiin myös, onko aika ajanut niistä ohi. Kysymys on todellakin aiheellinen ja ajankohtainen, sillä kisojen perusperiaate ei ole hirveästi muuttunut alkuajoista, eli vuodesta 1949.

Vaikka metsätaitoilu onkin hyvä tapa kehittää sekä fyysistä kuntoa, että metsäalan taitoja, niin nämä hyödyt jäävät opiskelijoiden kohdalla lähinnä teoreettisiksi, jos kukaan ei osallistu. Lajin pakollisuus ei liene varteenotettava vaihtoehto.

 

Monipuolisuutta ja uuden kehittämistä
 

Kisojen lajien on kehityttävä nimenomaan osallistujien ehdoilla, ei pysyä muuttumattomina perinteiden takia. Metsätaitokisojen kohdalla voisi kokeilla esimerkiksi pelkkää taitorataa, jossa suoritettaisiin tehtävärastit yksin tai ryhmissä ilman ajanottoa ja korttien palauttamista. Oikeat vastaukset kerrottaisiin joko seuraavalla rastilla tai radan lopussa. Tavoitteena olisi kilpailun sijaan oman osaamisen kehittäminen ja yhdessä oleminen.

Henkisten lajien paluu muodossa tai toisessa olisi tervetullut uudistus, sillä eri alojen osaajia löytyy opiskelijoista varmasti. Näitä lajeja voisi kehittää myös koulujen ehdoilla, jolloin kisojen järjestämiselle olisi muitakin perusteluja, kuin hauskanpito ja yhdessä oleminen. Tämä voisi auttaa myös rahoituksen ja tilojen järjestämisessä.

Teknologia on kymmenessä vuodessa kehittynyt huimasti, mutta kisojen ohjelmassa sitä ei ole käytetty liiemmin hyväksi. Olisiko tässä yksi hyvä kehittämisen paikka, kun suunnitellaan uutta ohjelmaa?

Kisoilla eittämättä on edelleen paikkansa metsäalan opiskelijoiden lähentäjänä ja eri koulujen opiskelijoiden välisten verkostojen luomisessa. Tapahtuma on oiva mahdollisuus luoda me henkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta opiskelijoiden keskuudessa. 

Teksti: Jani Akkanen
Kuvat: Metsämies-lehden arkisto

 

Veikko Hakulinen

Kuvassa Veikko Hakulinen


artikkelikuva

Metsäopistojen kisat 1963

artikkelikuva

Evo 1973

artikkelikuva

Tuomarniemi 1971




Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Suosituimmat

    Einarin perintö

    26.03.2018 | Metsä

    Juha Vidgrén kirjoittaa työhuoneessaan tekstejä historiateokseen, joka...

    Sikalasta sirkkafarmiksi

    20.03.2018 | Tuotteita luonnosta

    Lämpö hyväilee ihoa ja korvissa sirisee. Floridan sijasta olemme kuite...

    Perunaneuvojana Pohjois-Koreassa

    13.03.2018 | Maatalous

    Pohjois-Korea keikkuu otsikoissa viikoittain, eikä kovin myönteisessä ...

Muut

    Ettei metsää unohdettaisi - Metsäosaajia maakuntahallintoon

    24.09.2018 | Ihmiset

    Tuleeko maakuntamullistus ja maakuntavaalit on hallituksen ja eduskunn...

    MM-kultaa ja pronssia!

    18.09.2018 | Ihmiset

    Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkan metsäasiantuntija Tomi-Pekka Heikki...

    Käytäväharvennuksella ensiharvennukset kannattaviksi?

    18.06.2018 | Metsä

    Uudet biotuotetehtaat tarvitsevat puuta myös ensiharvennuksilta, mutta...

    Metsäinssi paperitehtailijana

    15.06.2018 | Metsä

    Nordpap/Kuronen Yhtiöt Oy, toimitusjohtaja Maija Kuronen ja hallitukse...

    Laatu tehdään jo metsässä

    06.06.2018 | Metsä

    Koskisen Oy:n saha Kärkölän Järvelässä käyttää tänä vuonna noin 700 00...