artikkelikuva

Hinattava puimuri hankittiin Gerken kartanoon vuonna 1952.

Itsenäisen Suomen ikäinen agrologi

30.10.2017

Suomen itsenäistymisessä joulukuun 4. päivä vuonna 1917 oli tärkeä merkkipaalu. Silloin senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud luki eduskunnalle itsenäistymisjulistuksen hallituksen yksipuolisena ilmoituksena. Kaksi päivää myöhemmin eduskunnan käsittelyyn tuotiin julistuksen hyväksymistä kannattanut aloite, joka hyväksyttiin porvarillisten edustajien äänillä.

Samana päivänä inkoolaiseen Mangströmin perheeseen syntyi potra esikoispoika, joka sai kasteessa nimen Ole Jarl Fridolf.

Samanikäisyydestään Suomen kanssa Ole ei ole tehnyt suurta numeroa.

- Mutta kohta juhlitaan! riemuitsee Ole pian lähestyvästä omasta ja Suomen suuresta juhlapäivästä.

Istun agrologikunnan kolmanneksi vanhimman Ole Mangströmin ja hänen tyttärenpoikansa Sebastian Sohlbergin kanssa helsinkiläisen vanhusten palvelutalo Brummerska Hemmet’in viihtyisässä asunnossa muistelemassa kulunutta sataa vuotta. Ole asui kotonaan vuoteen 2001, jolloin muutti tähän palvelukotiin. Vaimo Greta oli muuttanut toiseen palvelukotiin pari vuotta aiemmin ja vietti viimeiset vuodet sairaalassa. Leskeksi Ole jäi vuonna 2004.

 

- Tuskinpa kurssikavereita löytyy. Sota ja korkea ikä ovat tehneet tehtävänsä, tuumaa Ole Mangström silmäillessään Skuffiksen historiakirjan oppilasluetteloa.

 

Talvisota keskeytti agrologiopinnot

 

Vahvasti maahenkinen Ole kävi keskikoulun ja varttui mieheksi kotitilallaan maataloustöitä tehden. Varusmiespalveluksesta hän kotiutui upseerikoulun käyneenä vänrikkinä vuonna 1937.

Asepalveluksen jälkeen hän haki agrologiopintoihin Turkuun. Högre Svenska lantbruksläröverket’iin (tuttavallisemmin Skuffis) keskikoulun suorittaneet nuoret hakivat vapaalla hakemuksella.

- Minua onnisti haussa ja pääsin aloittamaan opinnot syksyllä 1938, Ole muistelee.

Kurssin 23 miestä opiskelivat maatalouden teoriaa Turussa sijainneessa opistossa, kunnes marraskuussa 1939 syttynyt talvisota katkaisi opinnot sodan ajaksi.  Armeijan käyneet oppilaat, Ole mukaan lukien, palvelivat isänmaata talvisodassa.

Normaalin rytmin mukaisesti maatalousopiston teoriaosuus olisi päättynyt vuoden 1940 syksyllä, mutta talvisodan vuoksi teoriaosuus päättyi vasta vuoden 1941 puolella. Tämän jälkeen opiskelijan piti soveltaa maatalouden teoriaa käytäntöön maatalousharjoittelussa, ja vasta hyväksytyn harjoittelun jälkeen agrologiopiston päästötodistus lyötiin kouraan.

Kuukautta ennen rauhantuloa jatkosodassa haavoittunut Ole solmi vuonna 1947 avioliiton Skuffiksesta vuonna 1938 agrologiksi valmistuneen Greta Johanssonin kanssa. Avioitumisen jälkeen Ole siirtyi kotivävyksi vaimonsa kartanoon.

Myös Gretan opiskeluun liittyi dramatiikkaa. Hän opiskeli vain vuoden eikä enää palannut Skuffikseen, sillä hänen isänsä loukkaantui hevosen potkusta ja myöhemmin kuoli potkun vammoihin.  Greta hoiti kotitilaa saaden apua Olesta, kun he taas tapasivat Olen opintojen jälkeen. Greta sai agrologin todistuksen, koska lehtori katsoi hänen ansainneensa sen toimiessaan viljelijänä isänsä kuoltua.

Greta oli syntynyt Kirkkonummella, mutta muutti perheensä mukana Espooseen Gerkin kartanoon, jonka päärakennus valmistui vuonna 1930.

Olelle ja Gretalle syntyi kaksi tytärtä. -Toinen heistä on maanviljelijä, toteaa Ole selvää ylpeyttä äänessään.

Parhaimmillaan perhepiirissä oli neljä agrologia, sillä myös tyttären mies Bengt Sohlberg on Skuffiksen agrologi ja tyttären ja Bengtin poika Sebastian Sohlberg agrologi (AMK) Skuffiksen toimintaa jatkaneesta Yrkeshögskolan Sydvästistä.

 

Maanviljelystä kaupungissa

 

Espoossa, Kauniaisten rajalla sijaitsevalla tilallaan Ole ja Greta hoitivat 200 sian lihasikalaa ja 30 lehmän lypsykarjaa. Heidän viljelyaikana tilalla oli peltoa 88 ja metsää 50 hehtaaria. Karjalaisten asuttamiseen tilasta oli lohkaistu 20 hehtaaria peltoa. Työvoimana heidän lisäkseen oli 3-4 ulkopuolista.

Lypsykarjan pitämisessä asutuksen lähettyvillä on omat haasteensa.

- Kerran jouduimme jahtaamaan Kauniaisiin karanneita lehmiämme, muistelee Ole. -Onneksi meillä oli schäfer, joka ajoi lehmät takaisin kotiin. -Niin ja onneksi Kauniaisiin oli vain yksi tie.

Osa tilan maidosta meni lähistön asukkaille tinkimaidoksi, mutta pääosa noudettiin päivittäin Jordbrukarnas Mjölkcentral Ab:n meijeriin Helsinkiin.

- Kerran kuukaudessa kävin maitotilin Helsingistä. Joskus ostin tilipäivän kunniaksi leivoksia, muistelee Ole hymyssä suin.

Karjatalouden lopettamisen jälkeen tilalla siirryttiin leipäviljanviljelyyn. Tilalla oltiin ajanhermolla koneistuksen suhteen. Vuonna 1952 tilalle hankittiin ensimmäinen vedettävä puimuri. Myös ensimmäinen traktori hankittiin samana vuotena.

 

Ole Mangström on tehnyt maataloustöitä myös hevosella. Kuvassa hän äestää kotitilansa Pålsbölen peltoja Inkoossa vuonna 1935.

 

Suvussa pitkäikäisyyttä

 

Ole Mangströmin pitkän iän salaisuus saattaa piillä äidin puolelta perityissä geeneissä.

-Isä kuoli nuorena, mutta äiti eli yli 90-vuotiaaksi ja viidestä sisaruksestani neljä elää ollen 89-100 vuoden ikäisiä, valottaa Ole hyvää geeniperimäänsä.

 Pitkään elinikään vaikuttava tekijä on varmasti metsästyksessä ja hiihdossa saatu liikunta. Ole oli nuorempana kova hiihtäjä.

-Reserviupseerikoulussa kapteeni tuli onnittelemaan hyvästä hiihdosta hiihtokilpailun jälkeen.

Hiihtoharrastusta Ole jatkoi yli 40 vuoden ajan Lapissa, josta hän hankki mökinkin. Lapin mökin ansiosta hiihtoharrastus on tarttunut myös hänen lapsiin ja lastenlapsiin.

Olkapään loukkaantumisen jälkeen hiihto piti lopettaa ja tilalle tuli uinti kolme kertaa viikossa. Uintia Ole harrasti 90 vuoden ikäiseksi. Uintimatkat Kauniaisten uimahalliin loppuivat silloin, sillä hän jätti ajokortin uusimatta, vaikka olisi ajokortin jatkon vielä saanutkin. Nykyisin Ole lenkkeilee sisätiloissa palvelukodin käytävillä.

 

 

Tiukasti ajanhermolla

 

Teräskuntoinen Ole on myös innokas lukija. Lahjakirjat on äkkiä luettu eikä Ole tarvitse lukemiseen silmälaseja. Maatalouden asioita hän on seurannut ikänsä alan lehtiä lukemalla.

Aktiiviaikana tuntumaa maatalouden ajankohtaisasioihin kertyi myös meijerin hallituksessa ja LSO:n ja Raision luottamustoimissa. Toiminta maanviljelijöiden edusmiehenä on palkittu talousneuvoksen arvonimellä.

Kysyessäni suurinta muutosta maataloudessa Olen elinaikana tulee vastaus silmän räpäyksessä: -Muutos alkoi lopetettuani viljelyn vuonna 1997!

Poislähtöä tehdessämme teräsvaari kysyy Siuntiossa Malmgård Sjundeån kartanoa viljelevän tyttärenpoikansa Sebastianin puintien tilannetta. Ilme kirkastuu, kun hän kuulee, että puinnit on puitu ja sokerijuurikastakin on nostamatta enää 25 hehtaarin lohko.

-Sehän on helvetin hyvin! hihkaisee Ole.

Maamies on satavuotiaanakin maamies!

 

 

Den samma artikeln på svenska i Luonnon Varassa - magasin

 

Teksti: Esko Lappalainen

Kuvat: Esko Lappalainen sekä Ole Mangströmin ja Sebastian Sohlbergin arkisto





Suosituimmat

    Menevä Metsätyyppi

    04.02.2019 | Ihmiset

    Jos Tuija Rantalainen olisi aikoinaan lähtenyt aikomalleen uralle, oli...

    Metsäasiantuntijoiden uusi puheenjohtaja

    20.12.2018 | Ihmiset

    METO - Metsäalan Asiantuntijat ry:n edustajisto valitsi Stefan Borgman...

    Luomupossu tekee kauppansa

    09.10.2018 | Maatalous

    Kuuma kesäpäivä ei haittaa ulkotarhassa tonkivia porsaita. Seinän vier...

Muut

    Metsäasiantuntijana maailmalla

    13.03.2019 | Ihmiset

    "Olivat pinonneet tukit huonosti edellisenä päivänä. Olin jyrkässä vuo...

    25 vuotta luonnontuotetyötä

    10.10.2018 | Ihmiset

    Luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö Arktiset Aromit ry ...

    Metsäasiantuntijoiden golf-kilpailuissa ennätysmäärä osallistujia

    05.10.2018 | Ihmiset

    Metsäasiantuntijoiden sidosryhmä golf-kilpailu pelattiin jo kahdeksatt...

    Tähtäimessä ensi vuoden MM-kilpailut

    25.09.2018 | Ihmiset

    Viime talven Pyeongchangin olympialaisissa Seppälä nousi valtakunnan t...

    Ettei metsää unohdettaisi - Metsäosaajia maakuntahallintoon

    24.09.2018 | Ihmiset

    Tuleeko maakuntamullistus ja maakuntavaalit on hallituksen ja eduskunn...