Menevä Metsätyyppi

04.02.2019

Tuija Rantalainen on ollut metsäalalla monessa mukana. Vapaa-aikansa tämä vauhdikas nainen viettää kestävyysurheilun parissa. Takana on yli 100 maratonia ja edessä uusia hurjia lajeja.

Jos Tuija Rantalainen olisi aikoinaan lähtenyt aikomalleen uralle, olisi metsäala menettänyt paljon.

- Minusta piti tulla sairaanhoitaja, mutten päässyt sairaanhoito-oppilaitokseen. Niinpä työskentelin syksyn 1977 kaupan myyjänä. Joulun aikoihin huomasin kurssin metsäkoululla, jonne hain, kertoo Tuija.

Metsäala ei ollut hänelle pikainen päähänpisto. Tuija oli varttunut taimien parissa, sillä isä hoiti Närepellon taimitarhaa Visulahdessa Mikkelissä ja toimi Tyllilän taimitarhan ensimmäisenä hoitajana. Tuijan veli Raimo valmistui metsäteknikoksi Nikkarilan metsäoppilaitoksesta 1971 ja teki sittemmin pitkän työuran Metsäliitolla puun ostossa.

- ”Metsänomistaja -kurssi” alkoi Tyllilän metsäkoululla vuoden 1978 alussa. Sitä kesti kuusi kuukautta. Sieltä jatkoin ”metsätyökouluun” Nikkarilaan ja edelleen ”metsätyönjohtajakouluun” Tammelaan.

Tammelan jälkeen Tuija kävi kolmen kuukauden ”metsätyönopastajakurssin” Jämsänkoskella, mikä antoi valmiudet toimia työnopastajana metsureille.

- ”Metsätyönopettajaksi” vaadittiin kolmen vuoden työkokemus ja aloitin koulun vuonna 1984. Ja 2000-luvun alussa valmistuin metsätalousinsinööriksi ammattikorkeakoulusta Evolta, hän hymyilee.

Pitkä ura metsäopettajana

Tuijan ensimmäinen työ oli toimia opettajana Selkolan metsäoppilaitoksella Iitissä.

- Opettajan työtä kesti kaikkiaan 16 ja puoli vuotta. Opetimme Toivo Ryypön kanssa Selkolassa metsänomistajia ja kurssi kesti aina kuusi kuukautta. Myöhemmin annoimme monimuotokoulutusta ympäri Itä-Hämettä ja Orimattilassa Uudellamaalla.

- Tällaisille lyhytkursseille olisi kyllä tilausta myös nykyään. Tilalle ovat tulleet ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, jotka tähtäävät aina tutkinnon suorittamiseen, pohtii Tuija.

Selkolan metsäoppilaitos yhdistyi Kouvolan seudun ammattioppilaitokseen vuonna 1997. Toimipiste suljettiin ja toiminnot siirrettiin Anjalaan.

- Anjalasta työt loppuivat vuoden 1998 lopussa. Seuraavan vuoden työskentelin Elimäen 4H:lle ja leader-yhdistys ”Kymen Kasvulle”. Saman vuoden syksynä siirryin Padasjoen metsänhoitoyhdistykseen.

Vain puolen vuoden päästä, vuonna 2000 Tuija istuikin jo Helsingissä hoitamassa äitiysloman sijaisuutta ”Metsänomistajien Palvelutoimistossa”. Sieltä hän siirtyi MTK:n palvelukseen vuonna 2001.

- Minut palkattiin projektisihteeriksi metsäjäsenten hankintaan, kun Metsänomistajaliitot liittyivät MTK:n jäseniksi. Liitot lakkautettiin 2014 ja nykyisin MTK:lla on yli 200 000 metsäjäsentä metsänhoitoyhdistysten kautta, kertoo Tuija.

Vuodesta 2008 Tuija on toiminut jäsensihteerinä MTK:n järjestöryhmässä.

- Pyöritämme MTK:n jokapäiväistä toimintaa, kuten jäsenpalveluita, jäsenetuja, jäsenrekisteriä, jäsenmaksuja, tapahtumia ja järjestön kehittämistä. Autamme myös viestinnässä mesuilla.

- Vaikka en ole enää metsäpuolella töissä, sydän on kuitenkin pysyvästi metsässä. Pohjimmiltani olen metsäläinen, hymyilee Tuija.

Kestävyysurheilua

Tuijalla on takanaan 102 maratonia tai sitä pidempää matkaa.

- Maraton on 42,195 kilometriä, kun taas rogaining -kisassa kuljetaan 24 tuntia metsäpolkuja- ja teitä. Pisin kulkemani matka kisassa on yli 80 kilometriä.

Alun perin Tuija harrasti suunnistusta ja Arja-sisko juoksi puolimaratoneja.

- Löin hänen kanssaan vetoa, että jos hän oppii suunnistamaan, niin minä lähden puolimaratonille. Löysin itseni juoksemasta puolimaratoneja 2000-luvun alussa.

Toinen kohtaaminen johti maratoneihin.

- Olin metsänomistajaristeilyllä vuonna 2003, missä metsäammattilaiset Aapo Palonen ja Johan Grönroos yllyttivät toisiaan juoksemaan Tukholman maratonin ja pyysivät minua mukaan todistajaksi. Ajattelin, etten lähde katsomaan, vaan juoksen itsekin.

Lopulta Tukholmassa vuoden 2004 maratonin lähtöviivalla oli ainoastaan Tuija.

- Enkä minäkään päässyt maaliin asti. Syksyllä takareiteni repesi hiihdossa, enkä päässyt kunnolla harjoittelemaan. Ensimmäisen maratonin juoksin vielä saman vuoden lokakuussa Vantaalla.

Sadannen maratoninsa Tuija saavutti elokuussa 2018.

- En ole koskaan halunnut antaa periksi, ei ole minun juttuni, etten jostain selviäisi. Jostain syystä kestävyysurheilu on vain vienyt mukanaan.

Nykyisin Tuija ei halua hölkätä asfaltilla, vaan kulkee mieluummin metsän puolella vaelluskisoissa.

Edunvalvontaa tarvitaan

Tuija on onnellinen työssään MTK:ssa.

- On mielettömän mukavaa työskennellä metsänomistajien kanssa. Työ on ollut vaihtelevaa ja opettavaista. Se on samalla avannut silmiä ja antanut perspektiiviä asioihin.

Hän sanoo ymmärtävänsä nykyisin paremmin edunvalvonnan osuuden.

- Näen sen, miten paljon metsänomistajien ja maatalouden eteen tehdään. Edunvalvonta on kuitenkin hankala sana. On vaikea ymmärtää ja kuvata, mitä kaikkea se pitää sisällään.

Hänen mukaansa metsänomistajat, maataloustuottajat ja -yrittäjät tarvitsevat jatkossa entistä enemmän edunvalvontatyötä. Koko ajan pitää olla kuulolla ja mieluummin ennakoida.

- Yhdessä vaikuttaminen ja tekeminen on se juttu, sillä porukassa on voimaa. Ja ennen kaikkea positiivisella asenteella, Tuija toteaa hymyillen.

Teksti: Tiina Eklund

Kuvat: Tiina Eklund ja Anne Rauhamäki