artikkelikuva

Mike Jurvelius kotonaan Janakkalassa 2019

Elämä kuin elokuvaa

Metsäasiantuntijana maailmalla

13.03.2019

Hän jäi tukkisuman alle vuoren rinteellä Vancouverin saarella, piilotti koneita Tansanian armeijalta, oli syöksyä lentokoneella Filippiinien viidakkoon… Totuus on joskus tarua ihmeellisempää ja juuri sellaista on ollut tämän metsämiehen elämä.

  • Olivat pinonneet tukit huonosti edellisenä päivänä. Olin jyrkässä vuorenrinteessä, kun koko tukkivarasto yläpuolellani lähti liikkeelle.


Tuhannen kuution tukkikasa, jätepuuta, maata ja kariketta vyöryi vuoren rinnettä alas kohti laakson pohjaa Vancouverin saarella. Tukkien ja laakson välissä rinteellä seisoi nuori mies Suomesta ja ajatteli hetkensä koittaneen.
 

  • Näin kuinka metrin halkaisijaltaan oleva tukki pyöri kohti. Yritin väistää ja hyppäsin suojaan kalliossa olevaan kuoppaan. Mutta epäonnekseni tukki osui minuun.


Näin kertoo 54 vuotta myöhemmin metsätalousinsinööri Mike Jurvélius (75) kotonaan Janakkalassa. Lähtö on ollut lähellä monta kertaa maailmalla, mutta onni on ollut aina myötäinen.


Kasvitiedettä ja unelmia
 

Jurvéliuksen päätyminen tukin alle Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa oli sattuman kauppaa.

Lapsuutensa hän vietti huonomaineisessa Valpurintien jengissä Helsingin Meilahdessa, missä pojat laittoivat kiväärin patruunoita ratikkakiskoille ja luodit sinkoilivat minne sattuu. Talvella roikuttiin jäisellä tiellä autojen takapuskureissa. Torvet soivat, kun autosta irti päästettäessä ohiteltiin hitaampia autoja kengillä liukuen.
 

  • Laskimme itserakennetuilla mäkiautoilla kilpaa. Äidit olivat vihaisia, kun lastenvaunuista katosivat renkaat. Silloin minulle syntyi unelma oikeasta kilpaautosta, Jurvélius kertoo.


Myöhemmin hänet kruunattiin Eläintarhanmäen mäkiauton Suomen mestariksi (1956). Aikuisena hän ajoi rallia vuosien ajan, samaan aikaan, kun tehdaskuskeina ajoivat mm. Timo Mäkinen ja Pauli Toivonen.

Valpurintien jengi hajosi vähitellen. Osa muutti pois, joku päätyi vankilaan tai kuoli. Jurvéliuksen paras kaveri lepää Hietaniemen uurnalehdossa. Hänen liekkinsä sammui vain 17-vuotiaana.
 

  • Osasin kasvitiedettä hyvin. Jengiläiset eivät tienneet kasveista mitään, eivätkä ne heitä kiinnostaneetkaan. Silloin päättelin, että ehkä tuleva ammattini liittyy kasveihin.


Jurvélius alkoi miettiä tulevaisuutta ja otti etäisyyttä jengistä. Keskikoulun päästötodistuksen saatuaan hän pääsi metsätieteen tohtori Albin Backmanin puheille ja parin puhelinsoiton jälkeen hänestä tuli virallinen metsäharjoittelija Kymmene Oy:n Karkkilan piiriin.


Savotalla
 

Keritty-järven metsäkämpässä Karkkilassa asui 30 metsuria, sekä ”Terävässä päässä” työnjohtaja, talonmies ja kämpän emäntä. Jurvélius oli 15 vuotias aloittaessaan metsäuransa syksyllä 1959.

Kämpillä tapasi tuohon aikaan joka tason porukkaa, myös rikollisia oli paossa syrjäseuduilla. Poliisit kävivät 50- ja 60-lukujen taitteessa usein metsäkämpillä nimenhuudossa näitä ”lentojätkiä” pyydystämässä.
 

  • Tuohon aikaan ei metsureilla ollut vielä moottorisahoja, eikä metsäajossa käytetty traktoreita. Ensimmäinen työtehtäväni oli valvoa kahdeksaa ajomiestä, jotka kuljettivat puuta hevosilla metsästä tien varteen ja rakentaa heille pinojen pohjat, Jurvélius kertoo.

 

Keväällä pinot olivat paikoin kilometrien mittaisia. Jurvélius teki kahdeksan tunnin työpäivän ja iltaisin lisätöinä 4-6 tuntia puiden pinoamista: 100 iltaa, 3000 mottia eli 1400 tonnia puuta. Lisätienesteillä hän osti mopedin.

Raskas työ kulutti kaloreita. Monet kämpän metsureista söivät päivittäin 500 grammaa voita kaiken muun ruoan lisäksi, eikä lihavia ihmisiä kämpillä nähty.

Eräänä helmikuisena aamuna Jurvélius lähti mopollaan kohti metsäkämppää. Parin sadan metrin päässä lähdöstä hän oli niin jäässä, että lykkäsi mopon kävellen takaisin lähtöpisteeseen ja käveli sitten lämpimikseen pari kilometriä kämpälle.
 

  • Kun saavuin perille, ilmoitti työnjohtaja Eero Helenius ettei metsätöihin voinut lähteä, koska metalliset työkalut pirstoutuisivat jäätävässä pakkasessa. Mittari näytti hyiset 44 astetta pakkasta, kertoo Jurvélius.


Kun metsäoppi alkoi jäädä päähän Kymi Oy:n savotalla, oli aika pohtia tulevaisuutta. Jurvélius päätti hakea metsäkouluun.


Lännen lokari


Jurvélius pääsi opiskelemaan metsäteknikoksi Tammisaareen. Koulun vahvuutena oli metsien monikäyttö. Harjoittelualueeseen kuului lehtoalueita, saaria ja Suomessa harvinaiset jalava- ja saarnimetsät keltavuokkoineen tulivat tutuiksi.

Korean sodan jälkeen puun vienti Suomesta tyrehtyi ja vuoden 1964 lopulla näytti siltä, että Jurvélius oli valmistumassa suoraan työttömyyskortistoon.
 

  • En ollut saanut riittävästi työnsuunnittelu ja johtamiskokemusta. Päätin laajentaa metsäalan osaamistani hakemalla töihin länteen, Jurvélius kertoo.


Toukokuussa 1965 Kanadan viisumi myönnettiin ja Jurvélius lähti matkaan. Kanadassa serkun serkut Hynniset ottivat Jurvéliuksen sydämellisesti vastaan, majoittivat ja auttoivat kaikessa.
 

  • He tiesivät, miten vaikea on jättää isänmaa taakse ja lähteä uuteen tuntemattomaan.


Suomensukuisia oli Brittiläisessä Kolumbiassa paljon. Osa oli lähtenyt työn perässä, osa sodan jälkeen Karjalan menetyksen myötä.

Hynnisiltä metsätyömaalle Vancouverin saarelle oli matkaa 400 kilometriä. Piti ajaa paikallinen ajokortti ja saada auto lainaan. Viikot kun vierähtivät Kanadan metsäkämpällä kahdeksan hengen parakeissa hehtaarien asuntola-alueella. Kanadassa kaikki oli suurta.
 

  • Kämppäalueen vieressä oli 150 metriä pitkä ja 40 metriä korkea puinen siltä, jota pitkin puilla lastatut junanvaunut siirrettiin laivaan.


Vuonna 1965 Vancouverin saari oli vielä luonnontilaista metsää, missä vanhimmat puut olivat 1100-vuotiaita. Keskikuutioita hehtaarilla oli 1500, mutta parhaimmillaan jopa 3000 mottia.
 

  • Hemlokkimetsä oli noin 60 metristä, tuijat 75-metrisiä ja douglaskuusi kasvoi aina 100 metrin korkuiseksi. Suurimmat kaadettavat puut olivat 150 kuutioisia ja painoivat 100 tonnia.


Kanadassa metsänhoito oli tuolloin vielä tuntematonta, koska koskemattomia luonnonmetsiä riitti hakattaviksi. Ensin kaadettiin laaksot, sitten siirryttiin rinteille hakkuisiin.



Lännenlokari, Mike Jurvélius metsätöissä Kanadassa


Tukin alle


Puiden kaataminen vaati ennakkotyötä. Alle kaadettiin pienet puut, niiden päälle 40-60 metriset männyt ja hemlockit. Vasta näiden päälle kaadettiin jättiläismäiset tuijat, punasetrit ja douglaskuuset.
 

  • Moottorisahojen terälevyt olivat 183 tai 244 cm pitkät. Puut katkottiin 25,5 cm latvaläpimittaan ja kaikki loppu jätettiin metsään.


Hakkuiden jälkeen puuta jäikin hehtaarille yli 1000 kuutiota, mikä oli metsäpaloille varsin otollista.

Jurvélius oli ”chokerman” eli vaijerinhirttäjä. Hän laittoi juonnettavan tukin ympäri vaijerin, jolla tornijuontokone sitten veti tukin ylös vuoren rinteeltä.
 

  • Työ oli vaarallista. Suomensukuinen Assari Blid teki iltapuhteinaan ruumisarkkuja, jota tarvittiin työmaalla keskimäärin yksi viikossa.


Kohtalo puuttui peliin, kun Jurvélius jäi tukkisuman alle.
 

  • Tulin tajuihini seitsemän metriä alempana olevalla kallionkielekkeellä. Makasin pää alaspäin kahden tukin välissä.


Hänet kannettiin työmaalta rantaan ja lennätettiin vesitasolla 150 kilometrin päähän sairaalaan. Huonolaatuisissa röntgenkuvissa ei näkynyt mitään.

Jurvélius kulki kainalosauvoilla ensimmäisen viikon sairaalassa, kuntoili sitten kotonaan kolmen viikon ajan saamiensa ohjeiden mukaisesti ja kulki kainalosauvoilla pari kilometriä päivässä. Neljän viikon kuluttua onnettomuudesta oli tapaturman lopputarkastus Vancouverissa.
 

  • Luovutin kainalosauvat, kävin röntgenissä ja jäin odottamaan tuloksia. Aikaa kului ja odotussali tyhjeni potilaista. Vähitellen ympärilläni alkoi pyöriä lääkäriä, hoitajaa ja vahtimestaria etsien kadonnutta pyörätuolipotilasta. Sitten selvisi, että he etsivät minua.


Jurvéliuksen olisi pitänyt röntgenkuvien mukaan istua pyörätuolissa kokovartalokipsissä. Häneltä oli katkennut lonkkaluu ja selkärangassa oli murtuma. Parin kuukauden toipumisloman jälkeen hän palasi metsähommiin Vancouverin saarelle.
 

ILO ja Filippiinit


Jurvélius loukkaantui vielä toistamiseen Kanadassa, jonka jälkeen hän palasi Suomeen. Työpaikkoja oli välissä useampi, kunnes kansainvälinen työjärjestö ILO valitsi hänet projektiinsa Filippiineille 1976.
 

  • Minut valittiin soveltuvan metsäteknologian projektiin kehittämään metsätyövälineiden ergonomiaa ja puunhankintaa. Vanha tuttavani ja maailmaa paljon nähnyt metsäteknikko Klaus Virtanen oli palkattu projektin päälliköksi. Hän suositteli minua projektiin.
     


Jurvéliuksen ja Virtasen perheet matkustivat yhdessä Filippiineille, mistä alkoi vuosikymmenet kestänyt ja edelleen jatkuva ystävyys.
 


Projektin päällikkö Klaus Virtanen


Kymi Oy:n metsäkämpillä 1959 tehty hevosvetoinen puunhankinta ei juurikaan poikennut Filippiinien olosuhteista:
 

  • Siellä puu juonnettiin suovesipuhvelilla. Vain lumi puuttui. Mutta sateiden kastelema savi vastasi lumen liukkaita olosuhteita työssä, Jurvélius hymyilee.


Työtä hidasti se, että suovesipuhvelia pitää uittaa useasti päivässä kuralammikossa. Muutoin sen iho palaa auringossa, koska siitä puuttuu pigmentti. Muutoin metsäteollisuuden käyttämät välineet olivat pitkälti samoja kuin Brittiläisessä Kolumbiassa: tornijuontokoneita ja telaketjuin varustettuja puskutraktoreita.

Työmatka Samar-saarelle oli koitua kohtaloksi;
 

  • Matkasimme kaksimoottorisella Islanderkoneella puunhankinta-alueelle saarelle 600 kilometrin päähän. Lennon jatkuessa sade voimistui ja näkyvyys heikkeni.


Lähestyttäessä sademetsäalueen keskellä olevaan kiitorataa, lähti kapteeni jyrkkään laskuun pilvien lomista jokiuomaan. Uoma johti suoraan kiitoradalle, johon koneen piti laskeutua.
 

  • Tulimme alas pilvistä jokiuomaan ja lensimme sitä pitkin. Kunnes suoraan edessämme nousi jyrkkä kallion seinämä. Olimme laskeutuneet väärään uomaan!


Koneen kapteeni alkoi nostaa konetta minkä pystyi. Mittarit Jurvéliuksen kasvojen edessä menivät punaisiksi ja summeri pärisi. Suuret sademetsän puut lähestyivät metri metriltä. Onneksi jossain latvuksissa oli koneen mentävä rako, josta he nousivat takaisin hernerokkasumuun ja sateeseen.
 

Afrikka kutsuu


Pöyry palkkasi Jurvéliuksen 1978 työskentelemään TWICO:lle (Tansanian Wood Industry Corporation) ja kehittämään sen puunhankintaa. Hän lähti perheineen matkaan. Ensikokemus Afrikasta oli malaria - estolääkityksestä huolimatta.
 

  • Valtava lääkeannos vei minut syvälle psykedeeliseen maailman. Ajantajukin katosi täysin.


Hän parantui ja perhe kotiutui Dar es Salaamiin. Neljä metsätyömaata tosin sijaitsivat 350 – 1150 kilometrin päässä ”home basesta”.
 

  • Pääasiallinen työkohteeni oli Usambaravuoristossa parin vuoden ajan. Puut kuljetettiin köysiradalla ylängöltä 900 metriä alempana olevalle purkuasemalle ja edelleen sahalle.


Valmetilta Suomesta tilattiin metsätöihin Tansaniaan kymmenkunta Valmet 1202 -traktoria pyörökuormaajan lisäksi. Koneet piti ajaa Dar es Salaamista maanteitä ja metsiä pitkin kohteisiinsa. Esimerkiksi Taboraan koneita ajettiin kolme viikkoa. Kun Uganda Idi Aminin johdolla hyökkäsi Tansaniaan, alkoi oma armeija ottaa haltuunsa kaikki soveltuvat kuljetusajoneuvot.
 

  • Seurasin ylängöltä, kun sotilaat etsivät koneitamme sahalta. Mutta olin piilottanut pyörökuormaajan ja traktorit Lushotoon hotellille.


Mitä ensimmäinen matka Tansaniaan opetti Jurvéliukselle?

Tansania opetti Jurvéliukselle, että asiantuntijan pitää sopeuttaa toimiaan paikallisen kulttuurin ja normien mukaan. Maassa maan tavalla.
 

  • Suurin ongelma Tansaniassa on metsien raivaaminen maatalousmaaksi. Maissipellot ja laajeneva kardemumman viljely pienentävät koko ajan metsäpintaalaa.


Palon torjunnan ammattilainen


Huolimatta metsäteknologian ja puunhankinnan kehitysprojekteista, ja päätä huimaavista retkistä maailmalla, on ehdottomasti pisimmän ja maailman metsien kannalta tärkeimmän työuransa Jurvélius tehnyt metsäpalotorjunnan kouluttajana. Vuonna 1990 aloitettiin ensimmäisen metsäpalontorjunnan käsikirjan työstäminen.
 

  • Työskentelin tuolloin Ammattikasvatushallituksessa Hakaniemessä eli nykyisessä Opetushallituksessa. Työnantajana oli Forestry Training Programme FTP. Sen tehtävänä oli auttaa kehitysmaita kehittämään omaa metsätalouttaan, erityisesti koulutuksen eri muotoja.


FTP:n alullepanijat olivat YK:n metsäosaston johtaja MH Nils Osara, ulkoministeriön kv-kehitysavun päällikkö Jaakko Iloniemi, sekä tuleva presidentti Martti Ahtisaari.
 

  • ”Handbook on Forest Fire Control” valmistui 1993 ja sitä jaettiin yli 150 englanninkielisessä kehitysmaassa.


FTP:n ensimmäinen opettajakurssi kehitysmaiden metsäopettajille järjestettiin 1993 Suomessa. Kurssin tekniset osiot hoidettiin Kotkan puutalousoppilaitoksella ja pedagoginen osio Kurussa.

Vuosien ajan Jurvélius kiersi maanosasta ja kehitysmaasta toiseen kouluttamassa palomiehiä metsäpalon torjunnassa. Mutta ennen kaikkea hän koulutti heitä siihen, miten opettaa kyläläisille turvallista tulenkäsittelyä.
 

  • Naiset käsittelevät tulta laittaessaan ruokaa ja he kasvattavat lapset. Jos halutaan siirtää tulen hallinnan taitoa, tulee naiset kouluttaa. Lukutaidottomille naisille palooppia viedään julistein ja kyläteatterin välityksellä.


Vuosien tulentorjuntakoulutus pääosin naisille seitsemässä Afrikan maassa on vähentänyt hallitsemattomia metsäpaloja 10-20 miljoonalla hehtaarilla vuodessa. Tämä vastaa puolta Suomen vuotuisista päästöistä!
 


 

Rakkaus antoi siivet
 

  • Urani huippuhetki oli Sidneyssä Australiassa 2003. Kiitin koko YK:n puolesta Australian pääministeriä siitä, että maa toimi ensimmäisen globaalin paloalan huippukokouksen isäntänä. Olin järjestelytoimikunnan vetäjä. Minä, pieni metolainen.


Jurvélius on nauttinut eri kansallisuuksien kanssa työskentelystä ja arvostanut aina paikallisia ihmisiä ja heidän kulttuuriaan.
 

  • Ei ole ollut hetkiä, että olisin katunut lähtöä maailmalle. Olen todella kiitollinen jokaisesta minuutista, jotka olen saanut elää maapallon metsäalan pyörteissä, Jurvélius sanoo.


Merkittävin Jurvéliuksen ulkomaanmatka on vielä kertomatta. Passikuvassa istuu sinisilmäinen, vaaleatukkainen vauva.
 

  • Minut lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin. Ensimmäisten 1,5 elinvuoteni aikana minulla oli kolme rakastavaa äitiä. Ruotsin äiti, serkkujeni äiti Ilmajoella ja oma äiti Helsingissä.

 

  • Se rakkaus mitä äideiltäni sain, mursi muurit. Sen vuoksi olen voinut kulkea maailmalla ja uskaltanut kohdata ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat.

 



Mike Jurvélius (75)

Meton jäsen vuodesta 1966

Koulutus: metsäopettaja, metsätalousinsinööri ja -teknikko

Työskentelymaat: 45 maata, joista 8:ssa asunut pidempään

Perhe: vaimo, poika, kaksi adoptoitua tytärtä Filippiineiltä ja lapsien lapset

Viimeisin työ: UM:n metsäpalontorjunta-koulutus Iranissa syksy 2018. Uusi projekti vireillä.

Tietokirjailija: Suomen UM:n/YK:n metsäpalokouluttajien globaali käsikirja (Rooma 2010) on käännetty kuudelle kielellä ja levikki kattaa 234 maata ja aluetta. Jurvélius on yksi kolmesta kirjoittajasta, kirja tehtiin Suomen Opetushallitukselle vuonna 1993.

Yllättävää: tavoitteli aikoinaan kilpa-autouraa ammattilaisena. Oli SM 5. lopettaessaan kilpauransa. Rataennätyksen haltija Ahvenistolla 1300-kuutioisten luokassa.

Lisää yllätyksiä: muistikirjoina maailmalla ovat toimineet vuodesta 1966 Meton taskukalenterit: niiden sivuille on kirjattu ajat, paikat, taifuunit ja monet muut tapahtumat ympäri maailmaa.

Lisää tarinoita maailmalta:
Jurvélius, Mike (2012): ”Suomen savotoilta lännen lokariksi ja maailmalle – suomalaisin silmin” (257 sivua)

Kirjaa voi tilata kirjoittajalta Turengista: mike.jurvelius@gmail.com hintaan 20 eur + postikulut

 


Muistikirjoina maailmalla ovat toimineet vuodesta 1966 Meton taskukalenterit: niiden sivuille on kirjattu ajat, paikat, taifuunit ja monet muut tapahtumat ympäri maailmaa.

 


Mielenkiintoista!

Tutustu Jurvéliuksen palokouluttajien koulutukseen Iranissa syksyllä 2018 Meton Youtube-kanavalla!

Iranin Metsähallituksen (FRWO) tekemä video suomalaisesta palokoulutuksesta.

Iran (163 Mha) on noin viisi (5) kertaa Suomen kokoinen maa. Metsää maalla on jäljellä enää noin 50 % Suomen metsäpinta-alasta. Suuri uhka on että hallitsemattomat metsäpalot vuosittain tuhoavat jäljellä olevaa Iranin 10 Mha metsää. Asukkaita yli 80 miljoonaa. Entisiä metsäalueita maassa on noin 100 Mha, joista laidunmaita 80 Mha ja aavikkoa yli 20 Mha.

Maa- ja Metsätalousministeriö rahoitti 2018 Iranin Metsähallituksen (FRWO) paloväen kouluttaja koulutuksen. Iranin vuotuiset CO2 päästöt ovat yli kymmenkertaiset Suomeen verrattuna.

Video näyttää Suomi/Iran kouluttajakoulutuksen avajaiset sekä eri palontorjunnan opetukseen liittyvät opetusjaksot Kalak Koulutuskeskuksessa ”Yegan Hefazat” eli Palontorjunnan Komentokeskuksessa, lähellä Karajn kaupunkia. Videossa ei ole puhuttua kieltä, koska koko koulutus tapahtui simultaani-tulkkauksella Englanti-Farsi. METO:n Mike Jurvélius puhui englantia ja lähes kaikki muut ainoastaan farsin kieltä.

Ensimmäinen MMM kurssi pidettiin 25–29 elokuuta, 2018.


Teksti: Tiina Eklund

Kuvat: Tiina Eklund ja Mike Jurvelius





Suosituimmat

    Menevä Metsätyyppi

    04.02.2019 | Ihmiset

    Jos Tuija Rantalainen olisi aikoinaan lähtenyt aikomalleen uralle, oli...

    Metsäasiantuntijoiden uusi puheenjohtaja

    20.12.2018 | Ihmiset

    METO - Metsäalan Asiantuntijat ry:n edustajisto valitsi Stefan Borgman...

    Luomupossu tekee kauppansa

    09.10.2018 | Maatalous

    Kuuma kesäpäivä ei haittaa ulkotarhassa tonkivia porsaita. Seinän vier...

Muut

    Metsäasiantuntijana maailmalla

    13.03.2019 | Ihmiset

    Olivat pinonneet tukit huonosti edellisenä päivänä. Olin jyrkässä vuor...

    25 vuotta luonnontuotetyötä

    10.10.2018 | Ihmiset

    Luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö Arktiset Aromit ry ...

    Metsäasiantuntijoiden golf-kilpailuissa ennätysmäärä osallistujia

    05.10.2018 | Ihmiset

    Metsäasiantuntijoiden sidosryhmä golf-kilpailu pelattiin jo kahdeksatt...

    Tähtäimessä ensi vuoden MM-kilpailut

    25.09.2018 | Ihmiset

    Viime talven Pyeongchangin olympialaisissa Seppälä nousi valtakunnan t...

    Ettei metsää unohdettaisi - Metsäosaajia maakuntahallintoon

    24.09.2018 | Ihmiset

    Tuleeko maakuntamullistus ja maakuntavaalit on hallituksen ja eduskunn...