artikkelikuva

Metsäasiantuntija on luonnonystävä

Metsäkanalintujen puolesta

23.05.2017

Ristiinassa metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan alueella on lähdetty ajatuksista tekoihin: metsäkanalintujen pesiä etsitään seisovien kanakoirien kanssa ja ne pyritään suojaamaan niin ihmisen toimilta kuin pedoiltakin.

Metsänhoitoesimies Toni Nevalainen istuu toimistohuoneessaan Ristiinassa. Astuvansalmen kivikautisille kalliomaalauksille on vain kahdenkymmenen kilometrin matka. Tuhansia vuosia vanhoilla pyhillä kuvilla kuvattiin riistaa – ja riistan vuoksi olemme jälleen liikkeellä.

- Sain talvella ajatuksen siitä, että metsäkanalintujen pesiä pitäisi yrittää suojata. Otin tammikuussa asiasta yhteyttä Suomen riistakeskukseen ja sieltä minulle takaisin soitti Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen.

Nevalainen tulostaa koneeltaan karttoja. Hän on ollut maanomistajiin yhteydessä, sillä pesien etsintään tarvitaan maanomistajan lupa. Koiran käyttöön ei sen sijaan tarvita lupia, sillä asiasta on sovittu riistakeskuksen kanssa ja toiminta rinnastetaan palvelutoimintaan.

- Etsin keväällä käsittelyyn ja uudistettavaksi tulevia alueita. Myös metsäkanalintujen pesien etsintä on sovittu minun työkseni. Riistakeskus ohjaa metsästysseuroja virittämään riistakamerat löytämilleni pesille.

Nevalaisen päivätyö helpottaa kohteiden etsintää, sillä hän vastaa metsänhoitotöistä ja puiden korjuusta Ristiina-Suomenniemi -tiimin alueella.

 

Riistan huomioiminen on helpompaa, kun käy maastossa: - Jossain muussa on säästettävä kuin kentällä käymisestä. Ei kaikkia luontoarvoja näe laserkeilauskuvista, Nevalainen toteaa.

 

Lisää koiria kaivataan apuun

 

Nevalaisen mukaan kevätmuokkauksilta kuulee välillä, miten metsäkanalintu on lähtenyt koneen viereltä lentoon. Tänä vuonna kevät on odotuttanut itseään, eikä ole varmuutta muninnan käynnistymisestä. Olemme lähdössä kohta etsimään pesiä, mutta etsijöitä kaivattaisiin vielä lisää.

- Facebookin Saksanseisojat -ryhmään on laitettu apu-pyyntö. Sanaa kierrätetään myös tulevassa koiranäyttelyssä Mikkelissä. Vielä ei olla saatu enempää koiria mukaan, mutta yritystä on.

Nevalaisella itsellään on kaksi lyhytkarvaista saksanseisojaa.

- Löydetyt pesät on tarkoitus merkitä Keski-Suomen Metsoparlamentin ohjeiden mukaisesti. Eli lippusiima noin puolen metrin korkeudelle pesän ympärille ja ympyrän halkaisijaksi noin 25 metriä. Lippusiiman alle vuollaan voimakkaan tuoksuista saippuaa peittämään pesän tuoksua.

Tosin lippusiiman sijasta Nevalainen aikoo käyttää kuitunauhaa. Sen kun voi jättää luontoon maatumaan.

- On siinä sekin puoli, kun puhutaan lintupredaation lisääntymisestä merkityillä pesillä, niin kyseessä on opittu käyttäytyminen. Vanhat kuitunauhat saattaisivat hämätä varislintuja.

 

Luka eli Haltiapuiston Lucas on vasta vuoden vanha lyhytkarvainen saksanseisoja. Ikäisekseen varsin rauhallinen ja hyväkäytöksinen kaveri.

 

Maastoon kanalintuja etsimään

 

Auto kaartaa Ristiinan keskustasta kohti Otavaa ja jo pian ajamme jo pitkin metsätietä. Vastaan tulee hakkuuaukea ja Nevalainen ajaa auton pistolle parkkiin. Kumisaappaat jalkaan ja koiralle huomioliivi päälle.

Haltiapuiston Lucas eli tuttavallisemmin Luka on vasta vuoden täyttänyt uros. Se nuuskii innoissaan ilmaa, mutta istuu liivin laiton ajan kiltisti paikallaan. Vaikka se on vasta nuorukainen, niin varsin rauhallinen ja hyväkäytöksinen kaveri.

- Tuuli on kovin puuskainen ja tuulee selän takaa. Meidän pitää kiertää toista kautta jalan aukolle, Nevalainen toteaa.

Kävelemme hiekkatietä takaisin tulosuuntaan kolmisen sataa metriä. Sitten poikkeamme tieltä vasemmalle ja kuljemme niityn poikki. Matka jatkuu uudistuskypsän, ylitiheän ja synkän kuusikon halki. Ojan yli hypättyämme saavumme eräänlaiselle jatkuvan kasvatuksen kohteelle. Taimikonhoidossa oli vuosikymmeniä sitten jätetty hieskoivua kuusen päälle kasvamaan. Vuosi sitten tämä kaksijaksoinen metsä yksinkertaistettiin ja päältä kaadettiin koivut pois. Alikasvoskuuset ovat nyt kauhusta kalpeina ihmetelleet yhden kesän verran valo-olosuhteiden muutosta.

Pääsemme vihdoin hakkuuaukean takalaitaan ja tuuli on nyt vastainen. Nevalainen päästää Lukan irti. Koira lähtee innoissaan työhön. Ensimmäiseksi se juoksee vasemmalle notkoon ja kuusikkoon. Mutta tulee vihellettäessä takaisin. Sitten se juoksee oikealle haistellen ja etsien. Vuotiaaksi nuorukaiseksi se on hyvin tottelevainen. Ja pitää hyvin yhteyttä isäntäänsä.

 

Luka etsimässä kanalintujen pesiä. Rotumäärityksen mukainen valkoinen laikku jää huomioliivin alle piiloon.

Luka palaa isännän luokse - ja kohta lähdetään hakkuuaukon oikeaan laitaan pesiä etsimään.

 

Tuuli on kylmä, puuskainen ja yltyy entisestään. Kevät on myöhässä, eivätkä kanalinnut ole vielä pesimässä. Emme näe niistä höyhenen vertaa.

Kuljettuamme aukon läpi palaamme autolle. Vielä uusi yritys. Ajamme toiselle kuviolle ja tutkimme sen läpikotaisin. Vesiperä tälläkin kertaa. Pesiä ei löydy.

 

Onnellinen etsijä. Vaikkei riistaa löytynytkään, niin Lukalla oli mukava päivä isännän kanssa metsässä.

 

Supikoirakanta on paisunut yli äyräiden

 

Nevalainen on innokas pienpetojen pyytäjä. Supikoirakannan räjähdysmäinen kasvu huolestuttaa.

- Saimme yhtenä viikonloppuna luolista 13 supia ja 6 mäyrää. Petoja olisi todennäköisesti saatu enemmänkin, mutta lämpimät ilmat olivat ajaneet ne jo liikkeelle luolistaan.

Nevalaisen mukaan supikoira on paha.

- Siitä ei puhuta riittävästi, miten haitallinen eläin supikoira on. Sen levittämät taudit tarttuvat muihin eläimiin ja ihmisiinkin. Supikoiria on niin valtavasti, että ne ovat varmasti merkittävä tekijä kanalintukantojen heikkenemisessä.

 

- Supikoiria on niin valtavasti, että ne ovat varmasti merkittävä tekijä kanalintukantojen heikkenemisessä, sanoo Nevalainen

 

Hän toivoo yhteistyötä metsäammattilaisten kesken taistelussa tätä vieraspetoa vastaan.

- Kun metsurit tai toimihenkilöt löytävät petojen luolastoja, niistä kannattaa aina ilmoittaa. Sieltä supikoirat on hyvä korjata pois luontoa tuhoamasta. Luolastot kunnostetaan aina kaivuun jälkeen, jotta pedot voidaan korjata pois yhä uudelleen. Metsästämällä niitä ei saada häviämään, Nevalainen toteaa.

 

Pesien etsintään tarvitaan suunnitelmallisuutta - ja aikaa

 

Nevalaisen mielestä olisi hienoa, että kanalintujen pesiä etsittäisiin ja suojattaisiin jatkossa enemmän.

- Lisäksi systeemiä pitäisi kehittää. Puukauppavaltakirjaan voisi laittaa ruksitettavan kohdan, että saa etsiä kanalinnun pesiä. Tällöin aikaa vievä soittelu metsänomistajille jäisi pois, pohtii Nevalainen ääneen.

Hänen mielestään jokainen metsänomistajan kanssa toimiva voisi näin osallistua kanalintujen hyväksi tehtävään työhön.

Nevalainen ei myöskään näe, että saappaat jalassa tehtävää työtä voi enää vähentää.

- Jossain muussa on säästettävä, kuin kentällä käymisestä. Ei kaikkia luontoarvoja näe laserkeilauskuvista, hän toteaa.

Myös muu riistan huomioiminen on helpompaa, kun käy maastossa.

- Kävin vasta tervehtimässä maanmuokkaajaa ja huomasin sopivan riistatiheikön. Sanoin, ettei sitä tarvitse käsitellä, vaan antaa lintujen pesiä siellä rauhassa.

Nevalainen haastaa muita metsäalan toimijoita mukaan kanalintutalkoisiin.

- Tämä voisi olla mielenkiintoista yhteistyötä yli yritysrajojen. Talkoisiin tosin tarvittaisiin myös lisää aikaa, hän tuumaa.

Riista on selvästi tälle metsämiehelle sydämen asia. Kuten oli myös niille alkusuomalaisille, ketkä maalasivat verellä ja punamullalla Astuvansalmen pyhät maalaukset riistasta ja metsästäjistä.  Riistan vuoksi Suomenniemikin alkujaan asutettiin. Ajat muuttuvat – paljonko ihminen?

 

Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalaukset on maalattu 4000 - 2200 eKr. Paikka on ollut metsästäjille tärkeä ja pyhä tuhansien vuosien ajan. Kuvat on arvioitu maalatun punamultamaalilla, johon on sekoitettu rasvaa ja verta. Kalliomaalauksissa kuvataan hirviä, jotka juoksevat yhtä lukuunottamatta länteen, sekä metsästäjiä. Erikoisuutena on naismetsästäjä jousen kanssa (kuvassa vasemmalla).

 

Teksti ja kuvat: Tiina Eklund (All rights reserved)

 

Supikoira - kanalintukantojen ja superfoodin tuhoaja?

Viime aikoina on alkanut kuulua pohdintaa siitä, että supikoiria on enemmän kuin paljon. Niitä on kuuluu olevan aivan liikaa.

 

Riista -lehdessä 3/2017 (s. 24-27) kerrottiin otsikolla ”Pienpetopyynnin joukkuekilpailu”, miten Sastamalassa pyydettiin kahden päivän aikana pieneltä alueelta 94 supikoiraa, neljä kettua ja neljä mäyrää. Kirjoittajan mukaan tällaiset supikoiramäärät näin pienellä alueella ovat hälyttäviä:

”Metsäkanalintukantojen elinolosuhteista puhuttaessa keskustelut painottuvat hyvin herkästi kanalintujen elinolosuhteisiin, joilla tarkoitetaan esimerkiksi metsien rakennetta ja lintujen soidinpaikkoja”, sanoo kirjoittaja. Hän kuitenkin väittää, että ”niiden sijasta Etelä-Suomessa syy kanalintukantojen ahdinkoon on supikoira ja sen hallitsemattomat määrät”.

Samaa keskustelua on käyty Maaseudun Tulevaisuuden mielipidepalstalla 17.5.2017 (s. 9), missä otsikolla ”Petoarmeija suurin syy kanalintujen katoon” todetaan ongelmaksi supikoira, mutta samalla saa huutia myös koko muu tassutteleva ja lentävä petoarmeija.

Supikoiran luontainen koti on Kaukoidässä: Kiinassa, Koreassa, Japanissa ja Venäjän kaakkoiskulmalla. Suomeen supikoira levisi Neuvostoliiton luoteisosiin vuosina 1935-53 tehtyjen istutusten myötä.

Suomen eniten pyydetty nisäkäs oli supikoira vuonna 2015. Sitä saatiin saaliiksi 160.000 yksilöä. (Lähde: Luonnonvarakeskus: Metsästys ja pienriistasaalis 2015)

 

Lopettaako supikoira suomalaisen ”superfoodin” tarinan?

 

Supikoira levittää ”zoonooseja” eli tartuntatauteja, jotka tarttuvat eläimestä ihmiseen – mutta myös päinvastoin. Näitä ovat mm. rabies eli vesikauhu, mutta myös vähemmän puhuttu myyräekinokki (Echinococcus multilocularis).

Myyräekinokokki on loinen, joka iskee maksaan. Siihen kasvaa rakkulaista kudosta: kystia. Tauti tuhoaa maksakudosta ja lähettää etäpesäkkeitä syövän tapaan. Hoitona on laaja kirurginen poisto ja sen onnistuessa loislääkitys loppuelämän ajan. Hoitamattomana ekinokokkoosi johtaa kuolemaan 90 prosentissa tapauksia.

Keski-Euroopassa loista esiintyy paljon ja Ruotsistakin sitä on löydetty. Viranomaiset kehottavat näillä alueilla olemaan syömättä pesemättömiä, raakoja vihanneksia tai marjoja.

Lähteet:

Evira 19.5.2016 ”Usein kysyttyä myyräekinokokista” www.evira.fi
Lääkärilehti 10.3.2011 ”Pitääkö myyräekinokokkia pelätä?” www.laakarilehti.fi





Suosituimmat

    Menevä Metsätyyppi

    04.02.2019 | Ihmiset

    Jos Tuija Rantalainen olisi aikoinaan lähtenyt aikomalleen uralle, oli...

    Metsäasiantuntijoiden uusi puheenjohtaja

    20.12.2018 | Ihmiset

    METO - Metsäalan Asiantuntijat ry:n edustajisto valitsi Stefan Borgman...

    Luomupossu tekee kauppansa

    09.10.2018 | Maatalous

    Kuuma kesäpäivä ei haittaa ulkotarhassa tonkivia porsaita. Seinän vier...

Muut

    Riistataloudessa on mahdollisuus - Osa 1

    27.11.2017 | Kala ja riista

    Jakomäen K-Supermarket ilmoittaa ”Riistapäivistä” Helsingin Sanomissa ...

    Metsäkanalintujen puolesta

    23.05.2017 | Kala ja riista

    Metsänhoitoesimies Toni Nevalainen istuu toimistohuoneessaan Ristiinas...