artikkelikuva

Jarmo Kattelus on tyytyväinen, että lähti kehitysyhteistyöhön Pohjois-Koreaan. Ihmisten nälänhädän helpottaminen oli kristilliset arvot omaavalle miehelle mieluisaa ja kokemukset ikimuistoisia.

Jarmo Kattelus vei perunaoppia Pohjois-Koreaan

Perunaneuvojana Pohjois-Koreassa

13.03.2018

Pohjois-Korea keikkuu otsikoissa viikoittain, eikä kovin myönteisessä mielessä. Maassa asuu kuitenkin tavallisia ihmisiä, vain nälänhätä vaivaa.

Agrologi ja maanviljelijä Jarmo Kattelus on yksi harvoja suomalaisia, jotka ovat päässeet näkemään ja kokemaan Pohjois-Korean todellista elämää. Kattelus työskenteli maassa perunanviljelyn kehittämistehtävissä vuosina 2012–2015. Hän vieraili Pohjois-Koreassa kahdeksan kertaa ja asui maassa neljä kuukautta. Kuinka perunanviljelyn ammattilainen päätyi Pohjois-Korean maaseudulle?

– Eräs tuttava kysyi, olisinko kiinnostunut lähtemään kehitysyhteistyöprojektiin, kun projektin edellinen maatalousasiantuntija oli jäämässä pois. Pohdin asiaa viikon ja suostuin. Englannin kielen taito vain hieman mietitytti, Kattelus muistelee.

Projekti oli Fida Internationalin aloitteesta ja Suomen ulkoasiainministeriön rahoituksella toteutettu siemenperunatuotannon kehittämishanke. Katteluksella on vankka peruna- ja maatalousalan kokemus, sillä hän on perunanviljelijä Lapualla ja työskennellyt Siemenperunakeskuksen kenttäpäällikkönä viisi vuotta. 

 

Siemenperunatiimien vetäjät ja perunan varastointivastaavat kuuntelevat kiinnostuneina uusia oppeja.

 

Jarmo Katteluksen ja Amdun tilan johtajan, Jong Jong Sop’in, välille syntyi hyvä ammatillinen yhteistyö.

 

Kaksijakoinen maa

 

Kattelus sai edeltäjältään, agronomi Esko Ikävalkolta, hyvän perehdytyksen pohjoiskorealaiseen kulttuuriin ja maatalouteen. Silti moni asia yllätti.

– Maa on täysin kaksijakoinen. Pääkaupunki Pjongjang on oma, loistelias alueensa köyhän maan sisällä. Pääkaupungin rajan ylittämiseen vaaditaan aina lupa ja siksi suurin osa kansalaisista ei pääse koskaan käymään kaupungissa. Maassa on myös kaksi eri taloutta: johtaja Kim Jong-un’in talous ja muu kansantalous, Kattelus kuvailee.

Hyvä esimerkki kulissin ylläpitämisestä on, että jokainen kurainen auto pestään Pjongjangin rajalla. Likaisella autolla ei pääkaupungissa saa ajaa.

25-miljoonainen kansa on köyhä ja kärsii aliravitsemuksesta. Bruttokansatuote asukasta kohden on vain 1 500 euroa vuodessa.

Ihmisten auttaminen ja nälänhädän lievittäminen olivatkin Katteluksen tärkeimmät motiivit lähteä avustustyöhön, sillä kristilliset arvot ovat hänelle tärkeitä. Neuvontatyöstä maksettiin vain kulut, ei palkkaa.

 

Perunanviljelyopas koreaksi.

 

 Projektin rakennuttama perunavarasto.

 

Osuuskunnat ruokkivat kansan

 

Maanviljely Pohjois-Koreassa on alkeellista eikä koneistusta juuri ole. Härät toimivat vetojuhtina. Sähköä jaellaan kaupungeissa pari tuntia vuorokaudessa, maaseudulla ei sitäkään. Maatiloilla on aggregaatit sähköntuotantoon. Polttoaine on kortilla, joten aggregaatillakaan ei voida tuottaa sähköä kovin usein.

Pohjois-Korean maatilat ovat valtion omistamia osuuskuntia. Tilojen koko on 300–800 hehtaaria ja niillä työskentelee 750–1 250 ihmistä. Työntekijät jakautuvat 150 henkilön tiimeihin. Jokainen tiimi huolehtii yhden kasvilajin viljelystä. Tilalla voi olla 1–5 kaksisylinteristä dieseltraktoria ja jopa 1 000–1 500 vetohärkää.

– Viljely tapahtuu kalenterin mukaan. Kylvö- ja sadonkorjuupäivät määrätään keskushallinnosta. Siemenperunan viljely ajoitetaan taifuunikauden mukaan, Kattelus kertoo.

Yksityisiä maatiloja Pohjois-Koreassa ei ole. Kotitarvepalstoilla viljellään juureksia ja vihanneksia. Kerrostalojen pihatkin ovat täynnä viljelypalstoja. Omaa tuotantoa ei saa myydä ulkopuolisille, mutta salaa sitä kuitenkin tehdään.

Osuuskuntatilat saavat pitää 30 prosenttia sadosta itsellään työntekijöiden ruokkimiseksi, loppu luovutetaan valtiolle. Osuuskunnista ruokaa, kuten riisiä, maissia, perunaa ja kiinankaalia, kuljetetaan kaupunkiin ja ihmiset saavat ruokaa määräannoksin ilmaiseksi.

Liha on ruokapöydässä harvinaisempaa. Maatiloilla kasvatetaan kuitenkin jonkin verran sikoja, kanoja, ankkoja, hanhia ja vuohia. Lypsykarjaa on hyvin vähän.

 

Perunavallankumouksella nälkää vastaan

 

Perunanviljelyn kehittäminen liittyy 2000-luvun alussa julistettuun perunavallankumoukseen. Pohjois-Koreassa huomattiin, että naapurimaa Kiina pystyi helpottamaan ruokapulaansa lisäämällä perunanviljelyä. Perunasta saadaan ruokaa maissi- ja riisisatojen välissä heinä-syyskuussa, jolloin ruokapula on suurin.

– Huono osaaminen, tautiset siemenkannat ja varastotilojen puute jarruttivat vallankumousta. Vasta solukkoviljely ja aeroponiseen vesiviljelyyn perustuva mikromukulatuotanto loivat edellytykset perunanviljelyn lisäämiselle. Aeroponinen viljely otettiin Pohjois-Koreassa käyttöön jo vuonna 2008, Kattelus valottaa.

– Korean maatalous- ja tiedeakatemian KAAS’in tutkimus on olosuhteisiin nähden korkeatasoista. Tutkimusta ja kantasiementuotantoa on myös viidellä maakunnallisella koeasemalla. Tulosten vieminen osuuskuntatiloille on ollut kuitenkin hidasta.

Perunaprojektin tärkein tavoite oli kehittää terveen siemenperunan tuotantoa ja siinä se myös onnistui. Siemenperunan hehtaarisato oli ennen projektia noin 6 000 kiloa. Projektin myötä se nousi viidellä yhteistyötilalla 17 000–18 000 kiloon. Projektin ansiosta tiloilla siirryttiin kahden siemensadon viljelyyn vuosittain. Projektitiloilta jaettiin laadukasta siemenperunaa 20 muulle tilalle.

– Pystyimme toimillamme lievittämään arviolta 100 000–150 000 ihmisen nälänhätää, Kattelus hymyilee.

Katteluksen työmaa eli projektitilat sijaitsivat Cjongjun kaupungin alueella, noin 130 kilometriä Pjongjangista Kiinaan päin, lähellä Keltaistamerta.

Projektiin kuului myös perunavarastojen rakentaminen. Varastot piti suunnitella siten, että lämpötila pysyy sekä kesällä että talvella mahdollisimman vakiona ilman sähköä. Varastohallin ja tiilisen ulkoseinän väliin tehtiinkin reilunkokoiset, lämpötilaa tasaavat ilmakäytävät.

 

Vetojuhdat.

 

Tarkkailu toimi

 

Ulkomaalaisen on turha kuvitella viettävänsä vapaata elämää Pohjois-Koreassa. Jokaisella projektilla on koordinaattori, jota ilman projektityöntekijät eivät saaneet liikkua missään. Koordinaattori toimii myös tulkkina.

– Provinssissa liikuttaessa mukana oli koordinaattorin lisäksi kansankomitean puheenjohtaja ja hänen sihteerinsä, joka kirjasi kaikki tapahtumat ja keskustelut vihkoon. Yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa sujui kuitenkin hyvin, kunhan noudatti neuvoja. Kerran erehdyimme työkaverin kanssa aamukävelylle meren rantaan. Koordinaattori tuli hetken päästä perässä ja kehotti jatkossa ilmoittamaan, jos poistumme hotellilta. Kaikki raportoidaan, Kattelus nauraa.

Muutakin tarkkailua oli. Kerran Kattelus otti puhelimellaan valokuvia päivän tapahtumista. Puhelimeen oli jäänyt bluetooth-yhteys päälle. Kun hän palasi hotellille, olivat kaikki valokuvat kadonneet mystisesti puhelimen muistista.

 

Valtion osuuskuntatilat ovat 300–800 hehtaarin suuruisia ja työllistävät keskimäärin tuhat ihmistä.

 

Tavallisia ihmisiä

 

Pohjoiskorealaiset ovat Katteluksen mukaan hyväntahtoisia, tavallisia ihmisiä.

– Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta hieman varauksellisia siihen saakka, kun päästään tutustumaan paremmin. Aina säilytetään kuitenkin etäisyys, koska ulkomaalaisen kanssa ei toimita koskaan yksin, vaan kaksi paikallista valvoo aina toisiaan, Kattelus kuvailee.

– Johtajaansa he palvovat aidosti. Kun koulussa opetetaan ja tiedotusvälineissä kerrotaan, että kaikki hyvä tulee johtajalta, on toiminta luonnollista. Johtajien kuvat ovat jokaisessa julkisessa tilassa ja kodissa parhailla paikoilla.

– Työasioissa muodollinen etenemistie oli välttämätön. Ehdotukset piti esittää ensin mahdollisimman korkealle taholle. Jos oikaisi, eivät asiat edenneet.

Kattelus solmi monia tärkeitä yhteistyösuhteita Pohjois-Koreassa. Osoituksena siitä on, että viime kesänä pohjoiskorealainen valtuuskunta kävi hänen maatilallaan ja muuallakin Etelä-Pohjanmaalla tutustumassa maatalouteen ja uusiutuvan energian tuotantoon.

 

 

Teksti: Markku Pulkkinen

Kuvat: Jarmo Kattelus, Markku Pulkkinen

 


Jarmo Kattelus

Koulutus: agrologi, valmistunut Mustialasta 1982

Asuu: Lapualla 

Työ: maanviljelijä ja lämpöyrittäjä

Ikä: 62 vuotta

Perhe: vaimo, 3 lasta ja 6 lastenlasta

Työura: 

piiriagrologi Etelä-Pohjanmaan maatalouskeskuskuksella 1982–89

- kenttäpäällikköna Siemenperunakeskuksella 1989–94

- maanviljelijä (broiler, tärkkelysperuna) 1994–

- yrittäjä yhdessä vaimonsa kanssa Lastensuojelulaitos Kaarisilta Oy:ssä Lapualla 2000–2009

 

 Aeroponinen mikromukulatuotanto alkoi Pohjois-Korean Maatalous- ja tiedeakatemiassa jo vuonna 2008. Jarmo Kattelus tarkastelee lisäystuotannon tuloksia.





Suosituimmat

    Einarin perintö

    26.03.2018 | Metsä

    Juha Vidgrén kirjoittaa työhuoneessaan tekstejä historiateokseen, joka...

    Sikalasta sirkkafarmiksi

    20.03.2018 | Tuotteita luonnosta

    Lämpö hyväilee ihoa ja korvissa sirisee. Floridan sijasta olemme kuite...

    Perunaneuvojana Pohjois-Koreassa

    13.03.2018 | Maatalous

    Pohjois-Korea keikkuu otsikoissa viikoittain, eikä kovin myönteisessä ...

Muut

    Agrologien sijoittumistutkimus 2018

    09.04.2018 | Maatalous

    Agrologien Liitto lähetti vuoden alussa kyselyn 207:lle v. 2016 valmis...

    Maatalouskauppa elää maatalouden mukana

    24.01.2018 | Maatalous

    Maatalouskaupan alalla ovat viime vuosien muutokset olleet merkittäviä...

    Sedät jaksaa heilua

    19.01.2018 | Hyvinvointi

    Varhaisena pimeän marraskuun aamuna istun kahden neuvojaveteraanin kan...

    Tiukkoina aikoina pankki vasta punnitaan

    18.01.2018 | Ihmiset

    Etelä-Pohjanmaan Osuuspankissa tulevaan on varauduttu ottamalla yhteyt...

    Kari odottaa puintipakkasia

    12.01.2018 | Maatalous

    Jos vain olisi lumetonta ja tulisi pakkasta, voisi pitkin maata rötköt...