artikkelikuva

Markku Lapilla (vas.) ja Esa Partasella riittää hauskoja muistoja neuvojanuralta ja hauskaa työnteko on vielä eläkeiässäkin.

Sedät jaksaa heilua

19.01.2018

Varhaisena pimeän marraskuun aamuna istun kahden neuvojaveteraanin kanssa ProAgria Etelä-Suomen toimistossa. Agrologit Markku Lappi ja Esa Partanen ovat eläkemiehiä, mutta tekevät edelleen tuntipalkalla töitä pitkäaikaiselle työnantajalleen. Suurimman osan työurastaan Markku ja Esa tekivät töitä eri taloissa, mutta ProAgria Etelä-Suomen synnyttyä työnantaja on ollut sama.

Piti selvittää, onko käytössä Neuvostoliiton käytäntö, jossa eläkeiän saavuttanut voitiin kutsua yhteiskunnan palvelukseen. Yhteiskunnan palvelus saattoi olla esimerkiksi museon naulakkovahtina toimimista. Näitä työintoa uhkuvia herroja kuunnellessani vakuutun siitä, että heidän kohdallaan ei ole kyse tästä.

-On suuri muutos, kun totuttu päivärytmi muuttuu vapaaseen aikaan. Ei ole ihan helppoa unohtaa entistä kiinnostavaa työtä ja mukavia työkavereita, tuumailee Markku Lappi.

Markun vuodesta 1976 samalle työnantajalle tehty työsuhde päättyi viime vuonna 68 ikävuoden täytyttyä. Esan eläkekahvit juotiin viime talvena, ja 68 vuotta tuli hänellä täyteen hiljattain. Kummallakaan työvauhdin hiljentäminen ennen 64 vuoden eläkeiän täyttymistä osa-aikaeläkkeen muodossa ei tullut vakavaan harkintaan. Oikeastaan eläkkeelle jarruttaminen meni molemmilla pitkäksi eli alkoi Markulla vasta, kun eläkkeelle jäämisen takaraja tuli vastaan ja Esalla vähän ennen sitä.

Myöhästynyt jarrutus ei kummankaan kohdalla ollut katastrofi, sillä he edelleen tekevät entisenlaisia töitä tuntisopimuksella.

-Työnantajan mahdollistama tuntityöntekijänä jatkaminen on ollut tervetullut mahdollisuus hoitaa vaiheessa olleet työt päätökseen ja siirtää tietoa jatkajille. Tuntitöissä lisääntynyt oma aika on antanut myös vapautta omiin harrastuksiin ja kotitöihin, arvioi Markku asteittaisen työelämästä poissiirtymisen eduiksi.

 

Työ heinän ja energian parissa

 

Markku valmistui Skuffiksesta vuonna 1975 (nykyisin Novia AMK Raaseporissa) ja toimi ensimmäisen työvuotensa koneopettajana Mäntsälän maatalousoppilaitoksessa (nykyinen Keuda), ja siirtyi sieltä Itä-Hämeen maatalouskeskuksen piiriagrologiksi kotikuntaansa Asikkalaan, kun edeltäjä Paavo Halme jäi eläkkeelle.

1970-luvun energiakriisi laukaisi maatilojen lämmitysjärjestelmien, stokerien ja hakesyöttimien kehityksen liikkeelle. Maatalouskeskusten koneagrologeille avautui tästä uutta työsarkaa, ja kun sitä tehtävää Itä-Hämeen maatalouskeskuksessa hoitanut Sulo Mäkivirta jäi eläkkeelle, siirtyi Markku hoitamaan Sulon jättämää koneagrologin kiinnostavaa työsarkaa.

Energianeuvonnan ohessa oli aluksi vielä perinteistä maatalouden koneistumiseen liittyvää työtä, mutta hiljalleen energia-asioista tuli energisen Markun erikoisala.

Toinen kiinnostava aihe oli hevosten rehut. Varsinkin koneellisessa heinänkuivatuksessa hän on valtakunnallisesti tunnettu guru toimiessaan Laatuheinärenkaan asiamiehenä ja johtokunnan jäsenenä. Ansioistaan Laatuheinärenkaan toiminnassa Markku on kutsuttu Laatuheinärenkaan kunniajäseneksi. Tätä asiamiehen tehtävää hän on siirtämässä nuoremmalle polvelle.

-Aluksi heinän laadun varmistamisessa oli kuivatun heinän pölyttömyys, mutta nyt heinää tehdään monella eri tavalla ja siinä laatuasiat, kuten ravintoarvo, ovat edelleen korostuneet, valottaa Markku.

-Tuotantoalat ovat kasvaneet ja sen on mahdollistanut tehokkaat koneet.

 

Ulkomaan retkiä ja luentoja

 

Energia-asiantuntijan työ on ollut innostavaa, sillä alalle on tullut ja tulee uutta koko ajan, uusimpina tilakohtaiset energiasuunnitelmat, energiansäästö, lämpöyrittäjyys ja laitepuolella biolämpölaitokset, aurinkopaneelit ja biokaasu.

Haastattelusta hän porhaltaa Tuorlaan ammattiopisto Liviaan heinäkaupan näkymistä ja heinänviljelyn tekniikasta puhumaan. ProAgrian ammattimatkoja Markku on järjestänyt 1980-luvulta alkaen Ruotsiin, Tanskaan, Hollantiin, Itävaltaan ja Saksaan messuille sekä tilakohteisiin.

Pientä totuttelua eläkeläisen rooliin on viime aikoina ollut. Metsänraivaukseen on uhrattu enemmän aikaa ja myös lomamökkibisneksen pyörittäminen on alussa. Markku kehottaa katsomaan mökkiään osoitteesta Puharniemi.fi.

-On selvää, että vapaista vuosista jatkossa kannattaa nauttia, mutta jo työaikana kannattaa nauttia elämästä, opastaa pian tyytyväisten eläkeläisten joukkoon siirtyvä Markku ja lähtee Tuorlaan luentoa pitämään.

 

Maakuoppatestit mukavoo hommoo

 

-On siinä miehellä virtaa, tuumaa Esa virne suupielessään Markun poistuttua, ikään kuin olisi itse asian suhteen huonompi.

Ei 38 vuoden työura Esankaan energisyyttä ole vienyt. Tuntityöläisenä hän edelleen kulkee pellolla maakuoppatestejä tekemässä ja sanoo, että ”perketi kun se on mukavoo hommoo”.

Lisäksi hän tekee luomusuunnittelun perusasioita, luomusuunnitelmien täydennyksiä, tukineuvontaa ja alalle tulevien mentorointia. Hän pitää Neuvo-rahoitusta ensiksi mainittuihin tarkoituksiin hyvänä ja otaksuu neuvonnan rahoituksen yhteiskunnan osuuden ohjautuvan tulevaisuudessa yhä enemmän sitä kautta.

Pääasiassa tilakohtaista neuvontaa, ensin nurmi- ja erikoisviljelyagrologin ja sitten erikoisviljelyagrologin nimikkeillä tehnyt Esa Partanen sanoo tiimityöskentelyn olevan nykyisin tilakohtaisen neuvonnan avainasia.

-Koen tehtäväkseni paneutua asiakkaan yksittäisen ratkaisun sijasta tilayrityksen kokonaisuuteen eli miettiä, mitä lisäapua neuvojakollegani voisivat asiakkaan tarpeisin tarjota, sanoo Esa Partanen monikymmenvuotisen neuvojauran tuomaan kokemukseen nojautuen.

 

Puhelimeen vastataan

 

Hän korostaa asiakaspalvelualttiutta yli kaiken. Tässä asiassa hiljaisen tiedon siirtämisen nuoremmille hän on todennut vaikeaksi. Nuoremmat saattavat pitää vanhoja herkemmin puhelimen suljettuna työajan ulkopuolella, ja viikonpäiviä ja kellonaikoja seuraamaton viljelijä kokee, että neuvoja ei vastaa.

-Yksikään asiakas ei ole ottanut pulttia, jos olen normaalin työajan ulkopuolella tulevaan puheluun vastatessani ehdottanut, että voidaanko asiaan palata myöhemmin, vakuuttaa Partanen.

Puoliksi leikillään hän kertoo kysyneensä työnantajan laatuvastaavilta, voisiko talon digitaalisiin järjestelmiin lisätä soittolupauksista muistuttavan ominaisuuden.

Myös vastuun asiakkaan asioiden hoitamisesta Esa kokee tärkeänä. Silloin tällöin hän seuraa Vipu-palvelusta asiakkaan deadlineja ja muistuttaa asiakasta, jos joku asia on määräajan lähestyessä hoitamatta.

-On helpompi ottaa uusi asiakas mukaan, kun kokemusta erilaisista ihmisistä on kertynyt, kertoo Esa.

-Aluksi on tunnusteltava kunkin kohdalla etenemistyyli, esimerkiksi minkä sortin huumori kolahtaa.

 

Eläkkeellä riittää puuhaa

 

Tuntisopimus loppuu vuodenvaihteessa ja seuraaja on etsitty. Hän aikoo luopua ympäristö- ja luomuneuvontaan oikeuttavista Neuvo 2020-auktoroinneistaan ja siirtyä enemmän eläkeläisen rooliin, vaikka tuntityön tuoma lisä eläkkeen päälle onkin ollut mieleinen asia.

Ei Esa eläkeläisenäkään toimettomaksi jää, sillä jo 30-vuotinen kuoroharrastus jatkuu ja työelämän kiireiden hellitettyä vapaaehtoistoimintaan muun muassa Keravan seurakunnassa liikenee aikaa paremmin.

Liikunta on hoitunut tähän asti peltokävelyillä lapio olalla ja kävelyillä Sipoonkorven muuten vain. Muutaman kerran vuodessa pääsee pyssyn ja marjankeruuvehkeitten kanssa metsästysmatkoille kauemmaksi kotoa.

Tietysti vaarin sydäntä lähellä ovat 20 kilometrin päässä asuvat tyttären neljä-, seitsemän- ja yhdeksänvuotiaat pojat. Aika usein Esaa ja hänen Hannele-vaimoa tarvitaan tämän nopeantoiminnan joukon paimentamisessa.

 

Työnantaja tarvitsee konkareita

 

Sekä Markun että Esan jatkotyöllistämisen taustalla on työnantajan tarpeet.

-Haluamme käyttää konkareita vakinaisten lisäksi siksi, että on yhä vaikeampaa löytää valmista asiantuntijaa. Tavoitteena on kehittää tuota hiljaisen tiedon siirtämistä ja mentorointia, esimerkiksi Esalla ja Markulla on omat oppilaansa, ja heillä itselläkin vielä virtaa muillekin jaettavaksi. Varsinkin luomuun ja talousasioihin liittyvät kasvupolut ovat varsin pitkiä, sanoo ProAgria Etelä-Suomen toimitusjohtaja Ari Toivonen.

-Meillä on tuorein henkilöstötase päivittämättä, mutta 50 vuotta on vedenjakaja, noin puolet porukasta ovat rajapyykin ylittäneet. Vastaavasti myös yli 60-vuotiaiden ja alle 30-vuotiaiden osuudet ovat lähellä toisiaan noin 150 hengen porukassamme, jatkaa Ari Toivonen.

 

Teksti ja kuva Esko Lappalainen





Suosituimmat

    Luomupossu tekee kauppansa

    09.10.2018 | Maatalous

    Kuuma kesäpäivä ei haittaa ulkotarhassa tonkivia porsaita. Seinän vier...

    Touhukkaat olkipossut pöllyttävät pahnoja

    05.10.2018 | Maatalous

    Jari ja Veera Ollikkala, isä ja tytär, ovat valinneet valtavirrasta po...

    Luonto hoitaa Sairaala Novassa

    02.10.2018 | HyvinvointiMetsä

    Metsähallituksen Luontopalvelut toimii Keski-Suomen sairaanhoitopiirin...

Muut

    Luomuspeltillä maailmalle

    13.02.2019 | Maatalous

    Yrittäjä Simo Larmon tahti on sumuisena marraskuun päivänäkin tiivis. ...

    Agrologien sijoittumistutkimus 2018

    09.04.2018 | Maatalous

    Agrologien Liitto lähetti vuoden alussa kyselyn 207:lle v. 2016 valmis...

    Maatalouskauppa elää maatalouden mukana

    24.01.2018 | Maatalous

    Maatalouskaupan alalla ovat viime vuosien muutokset olleet merkittäviä...

    Sedät jaksaa heilua

    19.01.2018 | Hyvinvointi

    Varhaisena pimeän marraskuun aamuna istun kahden neuvojaveteraanin kan...

    Tiukkoina aikoina pankki vasta punnitaan

    18.01.2018 | Ihmiset

    Etelä-Pohjanmaan Osuuspankissa tulevaan on varauduttu ottamalla yhteyt...