artikkelikuva

Elämäntyönä riistanhoito ja -tutkimus - ja nyt

Suomen ensimmäinen valkohäntäpeuramuseo

20.09.2017

Tämän miehen elämästä voisi kirjoittaa kirjan. Hän on pyytänyt hylkeitä ajojäissä ja kiirunoita Saana-tunturin paljakoilla. Nyt elokuussa hän perusti Suomen ensimmäisen valkohäntäpeuramuseon.

Katse ja ajatus ovat veitsen teräviä. Risto Komu muistaa nimet, paikat ja ajat, kun hän kertoo tapahtumia pitkän ja vaiherikkaan elämänsä varrelta.

Olemme Vesilahden Krääkkiön lakkautetussa kyläkoulussa. Paikka on Komulle tuttu. Hän kävi täällä kansakoulun.

- Isäni isä luovutti tämän tontin ilmaiseksi kunnalle koulua varten, Komu kertoo.

 

Risto Komu Valkohäntäpeura-museolla elokuussa 2017.

 

Vesilahti on Suomen valkohäntäpeurahistorian ydin. Syyskuussa 83 vuotta sitten saapui Minnesotan suomalaisten lahja maallemme: yksi valkohäntäpeurauros ja neljä naarasta Laukon kartanoon.

Komu osti koululta luokan käyttöönsä ja perusti Suomen ensimmäisen valkohäntäpeuramuseon.

 

Alussa oli peltohiiri

 

Komu syntyi pienelle viljelystilalle Vesilahdella, missä kaikki peltotyöt tehtiin käsin. Veri veti kuitenkin jo nuorena metsästyksen pariin.

-  Tilasin Metsästys ja Kalastus -lehden ja tinkasin isältä luvan aselupaan. Ostin Sakon pienoiskiväärin vuosimallia 1954, kertoo Komu.

Jokapoika-lehdessä oli valtakunnallinen Hiirikilpailu. Komu päätti osallistua siihen.

 

Risto Komu vuonna 1957.

 

-  Löysin peltohiiren, joka oli harvinainen itäinen laji. Pyydystin myös vesipäästäisen ja rottia. Nyljin ja laitoin nuppineuloilla kuivumaan. Postin "sentraali-Santra" kysyi mitä paketissa on. Sanoin, että hiiren nahkoja, hymyilee Komu.

Hän voitti kilpailun. Sittemmin trofeita on kertynyt, sillä Komu on valmistanut trofeiksi lähes kaikki pyytämänsä eläimet 50 vuoden ajalta.

 

Suomen ensimmäisiä ammattiriistanhoitajia

 

Valkohäntäpeuratrofeiden lisäksi näyttelyssä on lukuisa määrä kallotrofeita: majavia, oravia, näätiä, ilveksiä, täytettyjä petolintuja

- Pöllöistä vanhimmat ovat vuodelta 1950. Huuhkajat ovat ammattiriistanhoitajakoulun ajoilta, kertoo Komu.

Komu on yksi Suomen ensimmäisistä ammattiriistanhoitajista. Hän kävi niin sanotun Linkun koulun eli eversti S.O. Lindgrenin Suomen Metsästäjäkoulun Pernajassa vuosina 1957-58. Koulussa oli kova kuri ja työtä tehtiin ympäri vuorokauden. Jokainen sai oman riistanhoitoalueen hoidettavakseen;

-  Minulla oli 600 hehtaaria, mihin suunnittelin loukun paikat, leikkasin pensaita ja istutin suojakasveja. Kartalle merkittiin kaikki työt, kertoo Komu.

 

Suomen ammattiriistanhoitajakoulun ensimmäisiä opiskelijoita (oik. Komu).
Kuva S.O.Lindgren.

 

Risto Komu nuorena innokkaana petopyytäjänä: lippusiiman saalista vuonna 1953.

 

Koulun kuri oli liiankin kova ja moni oppilas jätti koulun kesken. Jäljelle jääneet hitsautuivat yhteen ja pitivät ikänsä yhteyttä. Komun kanssa yhtä aikaa opiskelivat mm. Serlachiuksella riistanhoitajana elämäntyön tehnyt Sulo Immonen, sekä Ähtärin eläinpuiston pitkäaikainen johtaja Jukka Lahtinen.

Koulun jälkeen Komu työskenteli riistanhoitajana Suomen kalkkiteollisuuden patruunalla Kalkki-Petterillä eli Petter Forsströmillä.

- Kalkki-Petterillä oli Lohjan Virkkalassa fasaaneja, joita hoidin. Siellä ei ollut keinokasvatusta vaan fasaanit haudottiin kanoilla, kertoo Komu.

Virkkalan lisäksi Komu kävi polkupyörällä Siuntiossa Begin kartanossa opettamassa fasaanien keinokasvatusta. Särkisalossa Forsströmillä oli Pettu-niminen saari, jossa pidettiin vuosimetsästys.

- Siellä oli oma passipaikka myös Mannerheimilla, kertoo Komu.

 

Riistantutkimus vei miehen mennessään

 

Evon riistantutkimusasema oli Suomen ensimmäinen laatuaan. Sen perusti tohtori Lauri Siivonen, Suomen Riistanhoito-Säätiön toiminnanjohtaja ja riistantutkimuksen johtaja.

- Tutkija Ilkka Koivisto kasvatti uuttukyyhkyjä. Toimitin niitä poikasina Petun saaresta Evolle, kertoo Komu.

Vuorineuvos Forsström huomasi, että Komu oli innostunut riistantutkimuksesta ja antoi tuulta siipien alle:

- Kalkki-Petteri totesi, että lopetetaan Petussa riistanhoito. Menin Evon riistantutkimusasemalle töihin vuonna 1962. Sain vuoteen 1965 asti Petteriltä palkan, kunnes riistantutkimus valtiollistettiin ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos perustettiin, kertoo Komu.

 

Heikki Koivunen ja Risto Komu Evon riistantutkimusasemalla vuonna 1970.

 

Riistantutkimukselle Komu työskenteli Evon lisäksi muun muassa Ahvenjärven asemalla Ilomantsissa, Kilpisjärven asemalla ja Söderskärissä Porvoon edustalla.

-  Kieku eli Asko Kaikusalo tutki sopuleita Kilpisjärven biologisella tutkimusasemalla ja minä puolestani kiirunoita dosentti Matti Helmiselle kertoo Komu.

Komulla on vanhat havaintovihot tallessa.

-  Vuonna 1967 olin hiihdellyt tuntureilla ja ampunut yhdeksän kiirunaa. Punnitsin ne gramman tarkkuudella, määritin sukupuolen, sekä mitä lintu oli syönyt, kuvailee Komu työtään.

 

Alumiini koitui auton kohtaloksi

 

Komu on todennäköisesti Suomen eniten Land Rovereita paloitellut henkilö:

- Ilkka Koivisto hankki jostain valtion laitokselta Land Rovereita Evolle. Leikkasin autot viisi senttimetriä kantiltaan oleviksi paloiksi, stanssasin niihin juoksevan numeron ja kiinnitin neljän millimetrin galvanoidun varren. Laitoin aina 20 kymmentä nippuun, kertoo Komu.

Komu teki kylttejä tuhansia. Ne vietiin Söderskäriin professori Pekka Grenquistin perustamalle riistantutkimusasemalle, missä jokainen haahkan pesä merkittiin omalla kyltillään.

- Grenquist asui silloin perheensä kanssa majakkasaarella. Kyltit ovat hävinnet ajan myötä turistien matkaan, toteaa Komu.

 

Söderskärillä hylkeitä pyytämässä

 

Hylkeenpyynnissä oltiin Söderskärillä useita kertoja. Komu muistelee hymyillen Tapio Raittiin ja puolalaisen Poku-Polskin pyyntimatkaa. Sittemmin filosofian maisteri Raittiista tuli Metsästäjäin Keskusjärjestön toiminnanjohtaja.

- Söderskäristä viisi kilometriä etelään oli kiintojää. Menimme kiintojään reunaan ja näin hylkeen makaavan. Seurasin kiikareilla, kun Tapio ja Poku-Polski etenivät hylkeelle, kertoo Komu.

Yllättäen railo alkoi levetä kiintojäässä.

- He eivät huomanneet railoa, eikä heillä ollut kiire mihinkään. Siihen aikaan ei ollut puhelinta. Menin vauhdilla ajopuulla paikalle ja sanoin, että kiirettä pitää, kertoo Komu.

Mutta miehet myöhästyivät. Railo oli levennyt jo 100 metriseksi.

- Sain viisi metriä kanttiinsa jäälautan irrotettua. Miehillä oli sukset. Aloimme meloa niillä.

Miehet olivat 1,5 tuntia jäälautalla ja vesi alkoi mennä lautasta yli.

- Poku-Polski jo hermostui ja kertoi, että on Puolassa neljä lasta odottamassa. Mutta sitten Eskolan veljekset saapuivat hyljeveneellä. Olivat nähneet meidät majakkasaarelta, hymyilee Komu.

 

Risto Komu palattuaan Söderskärin tutkimusasemalta tutkimuskesän jälkeen vuonna 1972. Hän antoi parran kasvaa, jotta haahka-emot tuntisivat hänet ja pesintöjen seuraaminen olisi helpompaa. Näin hän saattoi nostaa haahka-emoa ja tarkistaa haudontatilanteen emon pelkäämättä tuttua tutkijaa.

 

Kerran Komu oli Söderskäriltä 17 kilometriä etelään Kalbådagrundin majakan lähistöllä kansainvälisillä vesillä hyljejahdissa yöllä kuutamolla.

- Otin Nokian gummi-tehtaisiinkin kerran yhteyttä, että onko valkoisia saappaita. Ei ollut, piti maalata hyljejahtiin valkoisiksi, kertoo Komu.

Tällä kertaa Komu oli pitkällä Viron puolella jahdissa.

- Venäläisten valonheittäjät pyyhkivät Viron taivasta. Etenin ahjojäävyöhykkeessä, mutta liian äänekkäästi. Niinpä otin saappaat pois ja jatkoin metsästystä sukkasillani, kertoo Komu.

Kun hylje oli saatu saaliiksi, oli vastassa pieni ongelma.

- En meinannut löytää valkoisia saappaitani jäiden seasta kuutamossa. Onneksi lopulta löysin ne. Olisi tullut kylmä reissu kotiin pakkasessa sukkasillaan, sanoo Komu.

 

Valkohäntäpeuran trofeita kaivataan lisää

 

Komun perustamalla museolla pidettiin trofeiden mittaustilaisuus ennen avajaisia. Mukana mittaamassa olivat Suomen Trofeetuomarit ry:stä Veli Lappalainen ja Vesa Paldanius.

 

Veli Lappalainen (vas.) ja Risto Komu valkohäntapeura-museolla 2017.

 

Vesilahden kunnanhallituksen puheenjohtaja Pertti Uusi-Erkkilä ja Risto Komu avaamassa Valköhäntäpeura-museota 26. elokuuta 2017.

 

- Tämä on hieno näyttely, ainutlaatuinen. Trofeet ovat hyvin esillä ja kaikista trofeista on tiedot tallessa, toteaa Lappalainen.

Komu on jälleen tehnyt tutkijan tarkkaa työtä. Kalkki-Petteri teki oikein päästäessään ammattiriistanhoitajansa riistantutkimuksen  pariin.

 

Yltäkylläisyydessä eläneet Amerikan suomalaiset halusivat muistaa vanhaa kotimaataan ja lahjoittaa tuottavan, kauniin ja herkullisen eläimen köyhälle Suomelle. Ensimmäiset peurat tuotiin Vesilahdelle Laukon kartanon tarhaan 8.9.1934. Kuvassa Metsäliiton emeritus-ostomies Rauno Mäkelä. Hän hoiti aikoinaan Laukon kartanon maita. Kuvassa valkohäntäpeuran 50-vuotisen Suomen vaelluksen kunniaksi pystytetty muistokyltti Laukon kartanon mailla.

 

 

Lähteet:

Moilanen, Pekka ja Vikberg Pentti 1986: Valkohäntäpeura: Elintavat - metsästys - riistanhoito

Lahtinen, Jukka 2001: Metsästäjästä riistanhoitajaksi. Suomen Ammattiriistanhoitajat ry 30 vuotta

Halla, Tapio 2014: Metsästystä Uudellamaalla – Suomen Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin kuusi vuosikymmentä

 

Teksti ja kuvat: Tiina Eklund ja Risto Komu





Suosituimmat

    Menevä Metsätyyppi

    04.02.2019 | Ihmiset

    Jos Tuija Rantalainen olisi aikoinaan lähtenyt aikomalleen uralle, oli...

    Metsäasiantuntijoiden uusi puheenjohtaja

    20.12.2018 | Ihmiset

    METO - Metsäalan Asiantuntijat ry:n edustajisto valitsi Stefan Borgman...

    Luomupossu tekee kauppansa

    09.10.2018 | Maatalous

    Kuuma kesäpäivä ei haittaa ulkotarhassa tonkivia porsaita. Seinän vier...

Muut

    Metsäasiantuntijana maailmalla

    13.03.2019 | Ihmiset

    Olivat pinonneet tukit huonosti edellisenä päivänä. Olin jyrkässä vuor...

    25 vuotta luonnontuotetyötä

    10.10.2018 | Ihmiset

    Luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö Arktiset Aromit ry ...

    Metsäasiantuntijoiden golf-kilpailuissa ennätysmäärä osallistujia

    05.10.2018 | Ihmiset

    Metsäasiantuntijoiden sidosryhmä golf-kilpailu pelattiin jo kahdeksatt...

    Tähtäimessä ensi vuoden MM-kilpailut

    25.09.2018 | Ihmiset

    Viime talven Pyeongchangin olympialaisissa Seppälä nousi valtakunnan t...

    Ettei metsää unohdettaisi - Metsäosaajia maakuntahallintoon

    24.09.2018 | Ihmiset

    Tuleeko maakuntamullistus ja maakuntavaalit on hallituksen ja eduskunn...