artikkelikuva

Tuholaisten invaasio ennakoi sotaa - jonka metsäammattilaiset haluavat voittaa

04.12.2017

​​​​​​​Taistelu tuhohyönteisiä vastaan muistuttaa pienten palonalkujen sammuttelua. Vilskettä piisaa niin puustoissa kuin kasvimaillakin. Viime vuosina omat nimikkotuholaisensa ovat saaneet niin luumu kuin tyrnikin.

Sateisista kesistä johtuen kenties sota pahamaneista kirjanpainajaa vastaan kuusimetsiköissä lepää asemissaan. Tämän muutaman vuoden ajan pahaa jälkeä printannut tuholainen ei olosuhteista johtuen ehdikään enää munia kahdesti samana vuonna.

Mutta samalla uudet tuholaistulokkaat valtaavat alaa: yksi niistä on kirjokudospistiäinen, toinen salavalasti lisääntyvä vitsaus on villakkaisiin kuuluva havununna. Havununnan toukat syövät havupuiden neulasia ja myös lehtipuiden lehtiä.

Havununnan esiintymämäärät kasvat koko ajan. Asian vahvistaa yöperhostutkija Reima Leinonen. Hänen tutkimuskohteensa yöperhosten maailman mullistui täydellisesti parinkymmenen viime vuoden aikana.

Leinosen tähtäimessä on väitöskirja Itä-Suomen yliopistossa. Muutokset ovat rajuja ja häkellyttäviksikin luonnehdittuja, vaikka harva luonnossa liikkuja maisemassa on huomannut mitään muutosta.

 

Ruskomäntypistiäisen otaksutaan lisääntyvän talvien lämmetessä. Pakkanen ei tapa talvehtivia munia enää niin voimakkaasti.

 

Kolmantena tulee varsinainen ilmasto-olosuhtein muutoksen myötäjäinen, Kiinasta tuleva vieras runkojäärä.

Suomesta on löydetty lokakuussa 2015 ensimmäinen ja tiettävästi ainut aasianrunkojäärän tuhoesiintymä. Esiintymä sijaitsee Vantaan Itä-Hakkilan ja Kuninkaanmäen alueella.

-Jäärä vioittaa useita lehtipuita Kiinassa, joten Suomeen sitä ei haluta päästää, sanoo professori Jarmo Holopainen Itä-Suomen yliopiston soveltavan ympäristöekologian laitokselta.

Suomessa v. 2015 havaittua aasianrunkojäärää luonnehditaan vaaralliseksi tuhonaiheuttajaksi. Runkojäärän toukka poraa massiivia reikiä saastuttamaansa puuhun.

 

Ruskomäntypistiäisen toukkia vioittamassa männynoksaa.

 

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on varuillaan. Sen suunnitelman mukaan saastuneet puut, mikäli niitä löytyy, kaadetaan talvella, kun tuholaisen leviämisvaaraa ei ole.

-Aasianrunkojääriä havaittaessa tai edes epäiltäessä on viipymättä otettava yhteyttä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan, Holopainen korostaa.

Hän on selvittänyt pitkään ilman epäpuhtauksien vaikutusta viljelykasvien ja metsäpuiden tuholaiskestävyyteen, ja ohjannut kymmeniä väitöskirjoja aiheesta.

Pistiäisiä ylisummaan on todettu Suomen alueella runsaan vuoden sisällä sellaiset yli 100 uutta lajia. Tuholaiset, kovakuoriaiset, lehti- ja havununnaperhoset yhteen laskien puhutaan ehkä sellaisesta 200 lajista.

Mukana arviossa on mm. hollanninjalavatautia levittävä kaarnakuoriainen sekä luumupistiäinen, joka työnimensä mukaisesti on luumupuutuholainen. Pistiäinen kun munii raakoihin luumuihin.

 

Myös liioittelua

 

Tilanne on sen verran akuutti, arvioi Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Juho Paukkunen, että monille uusille lajeille ei ole omassa edes virallista suomen kielistä nimeä, vain latinankielinen nimi, ja näin puhekäytössä kuullaan vain tutkijoiden hyönteisille antamia työnimiä.  

-Tutkijoina olemme tässä hieman erikoisessa tilanteessa, hän lisää.

Esimerkkinä tyrnikärpänen, joka on jo löytynyt kahteen kertaan: ensinnäkin tämä tuholainen tavattiin Lohjalta, v. 2004 ja sitten uudestaan v. 2016 Ahvenmaalta. Tuholainen rasittaa tyrniviljelmiä, mistä siis nimi.

Useissa tapauksissa uuden ötökän kanta lienee kasvanut kaikessa hiljaisuudessa, ja lopulta joku yksilö lentää näytteenottohuppuun.

 

Tähtikudospistiäisen koiras männynoksalla (Yyteri).

Tähtikudospistiäisen toukka syö katkaisemaansa neulasta männynoksalla.

 

Lajikirjo kaikkineen on tutkijoiden ja tutkimukseen orientoituneiden viranomaisten raakaa havaintotodellisuutta.

Mutta vastaavaa määrällistä lisää ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin.

Paukkunen huomauttaa, että tilanne on paha, vaikka julkisuudessa on myös näkynyt liioittelevia määriä uusien lajien esiintymistä.

 

Aidosti vaarallisia uusia tuttavuuksia

 

Erikseen tulevat vaaralliset tuhonaiheuttajat, joiden mahdollinen epidemia-luokiteltu leviäminen, on uhka. Uhka tarkoittaa taloudellisia vahinkoja, mm. pystyyn syötyjä metsiä. 

Ilmastonmuutokset seuraukset näkyvät laajalla rintamalla metsänhoidossa.

Holopaisen mukaan parhaana ilmastonmuutoksen yleisindikaattorina pidetään Suomen yöperhosyhteisöä, jossa tapahtunut suuria muutoksia viimeisen 20 vuoden aikana. Jäkälä- ja kasvilajeilla toukkana elävien yöperhosten vuosittain havaittava lajimäärä Suomessa ja ilmeisesti koko pohjolassa on kasvanut varkain.

Vanhat lajit väistyvät, ja niin kauan kuin yököt pystyvät vetäytymään kohti pohjoista, ne säilyvät. Sen sijaan esimerkiksi havununna, jonka toukat syövät mäntyä ja kuusta, ovat uusi vitsaus. Sen kanta on eteläisessä Suomessa räjähtänyt kahdeksankymmentäkertaiseksi 25 vuodessa.

 

Tähtikudospistiäisen toukkien syömä oksa.

 

Jopa 20%:n menetykset vuositasolla

 

Keskimäärin tuholaisten arvioidaan vuosittain alentavan kasvien kasvua 10-20 prosenttia, mistä voi suoraan laskea menetysten taloudellisen luokan. Tilanne pahenee sykäyksittäin.

-Mutta nyt, kun kohdalle osuu tuho, kyllä se voi olla täydet 100 prosenttia, sanoo Holopainen.

Holopainen näyttää kauhugalleriansa kuvaa kirjanpainajan (lat. Ips typographus) tuhoamasta metsästä. Kirjapainajan jäljiltä puita kuitenkin kuolee tyypillisesti 4—40 kuusen ryhmänä.

 

Tukkimiehentäi-armeija männyn oksalla.

 

Viidesosassa Luonnonvarakeskuksista on havaintopisteissään tänä vuonna mitannut kirjanpainajan tuhoja epidemiarajan ylittävän määrän.

Lähihistorian pahimmat tuhot tämä kaarnakuoriainen teki vuonna 2013, jolloin Luonnonvarakeskuksen havaintopisteillä ylitettiin laajasti epidemiaraja.

Tuhoja on havaittu vuosien varrella laajalla alueella, mutta pääosin karttaan piirretyn Pori-Kitee -linjan alapuolisilla alueilla.

Kovina epidemiavuosina 2012-2015 kirjanpainajakuoriainen ehti paikoin tekemään kaksi populaatiota kesässä. Viime vuosi ja tämä vuosi pudotti kantaa, koska sää ei suosinut munintaa.

 

Myrskyjen ja kaatojen seuralainen

 

Kirjanpainajien leviämisen kannalta tuore kaadettu puu sekä tuulenkaadot, erityisesti Asta- ja Tapani -myskyjen, jälkeen olivat kuin tilauksesta siunattu kasvualusta kannan kovalle kasvuvauhdille.

Esimerkiksi vuosi 2006 taas oli niin kuiva, että kuusipuun kyky vastustaa kirjanpainajakuoriaisen hyökkäystä ei riittänyt.

Asta-myrsky taas vuonna 2010, synnytti pesintäpaikkoja. Tapani-myrskyn teki saman Lounais-Suomessa.

 

Kirjanpainaja-aikuinen. Selässä punkkeja, jotka siirtyvät mukana aina uuteen puuhun.

 

Kolmas yleinen kaarnakuoriainen kuusijäärä, joka kirjanpainajan tapaan ei kaipaa niinkään lämpöä, vaan kuivuutta. Kuusijäärät tekevät kuusen tyvelle kirjanpainajia suurempia reikiä.

Kirjanpainajat tarvitsevat elääkseen tarpeeksi paksuhkon nilakerroksen. Näin kuoriaiset etsivät paksua nilakerrosta. Taimet eivät sille kelpaa, vaan ainoastaan kasvatusmetsäkokoiset puut.

Ongelmia riittää: puita välivarastoidaan myös julkisten teiden varsilla, jolloin pinoista leviävät kirjanpainajat tekevät tuhoja tienvarren puuntuottajien metsissä. Laki sallii 20 kuution varastopinot.

 

Lakimuutos tehostaa tuhohyönteistorjuntaa

 

Muuttuvissa olosuhteissa laki metsätuhojen torjunnasta 1087/2013 osittain vanheni käsiin ja se paikattiin metsätuhojen torjunnasta annetun lain muuttamisella (laki 228/2016). Lisäys säätää mm. velvollisuudesta torjua metsätuhoja.

Kirjanpainaja on kuusen tuholainen, joka lisääntyy tuulen kaatamissa puissa, kuusipinoissa ja jos kohta heikkokuntoisissa pystypuissa. Runsaasti esiintyessään se voi iskeä myös terveen puun kimppuun.

Suomen metsäkeskuksesta valmiuspäällikkö Yrjö Niskasen mukaan tuhoriskiä voidaan tehokkaasti pienentää kuljettamalla kirjanpainajan lisääntymisalustaksi soveltuva kuorellinen kuusipuutavara pois metsästä keskikesän määräaikoihin mennessä.

 

Tukkimiehentäin vioitusta.

 

Jos vahingoittuneita kuusia on metsässä yli kymmenen kuutiometriä hehtaaria kohden, metsätuholaki velvoittaa poistamaan tuon määrän ylittävän osuuden. Jos kirjanpainajia on runsaasti, tulisi myös pienemmät puumäärät korjata metsästä.

 

Päinvastoin pystypuiden kanssa

 

On syytä huomata osana torjuntaa, että kuolleita ja jo kuorensa pudottaneita pystypuita taasen ei tulisi poistaa - sillä kirjanpainajan luonnolliset viholliset elävät niissä.

Kirjanpainaja on olosuhderiippuvainen hyönteinen: jos kesästä tulee taas kuuma ja kuiva, on tuhoriski jälleen läsnä.

Kirjanpainajan torjunta-ansan toimivuus, jos sitä halutaan käyttää, perustuu lajia houkuttelevaan feromoniin mutta myös ansan ympärille viritettyyn verkkoon. Ansa toimii kaksivaikutteisesti, houkutellen sekä lopulta tappaen tuhohyönteisen verkolle.

Verkkoon imeytetty tehoaine mahdollistaa sen, ettei aine pääse leviämään luontoon ja sitä on juuri käyttötarkoituksen mukainen määrä. Ansat ovat olleet myynnissä vuoden 2016 alusta.

Yleisesti Suomen Metsäkeskus ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ovat tiedottaneet tuholaisista hyvin ja informatiivisesti.

 

Teksti Reijo Holopainen

Kuvat Jarmo Holopainen

 

Lisätietoja:

Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 15/2016: Suomen yöperhosseuranta 1993-2012





Suosituimmat

    Luomupossu tekee kauppansa

    09.10.2018 | Maatalous

    Kuuma kesäpäivä ei haittaa ulkotarhassa tonkivia porsaita. Seinän vier...

    Touhukkaat olkipossut pöllyttävät pahnoja

    05.10.2018 | Maatalous

    Jari ja Veera Ollikkala, isä ja tytär, ovat valinneet valtavirrasta po...

    Luonto hoitaa Sairaala Novassa

    02.10.2018 | HyvinvointiMetsä

    Metsähallituksen Luontopalvelut toimii Keski-Suomen sairaanhoitopiirin...

Muut

    Tärkein onkin mykorritsa

    22.10.2018 | Metsä

    - Alun perin minut palkattiin Metsäntutkimuslaitokseen tutkimaan paran...

    Ettei metsää unohdettaisi - Metsäosaajia maakuntahallintoon

    24.09.2018 | Ihmiset

    Tuleeko maakuntamullistus ja maakuntavaalit on hallituksen ja eduskunn...

    MM-kultaa ja pronssia!

    18.09.2018 | Ihmiset

    Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkan metsäasiantuntija Tomi-Pekka Heikki...

    Käytäväharvennuksella ensiharvennukset kannattaviksi?

    18.06.2018 | Metsä

    Uudet biotuotetehtaat tarvitsevat puuta myös ensiharvennuksilta, mutta...

    Metsäinssi paperitehtailijana

    15.06.2018 | Metsä

    Nordpap/Kuronen Yhtiöt Oy, toimitusjohtaja Maija Kuronen ja hallitukse...