artikkelikuva

Puihin satava lumi ei aina ole oikeaa tykkylunta. Sitkeästi puussa kiinni oleva tykkylumi koostuu jäästä, huurteesta ja lumesta, yleensä pidemmältä ajalta. Kuva: Pentti Kallinen

Tuttu yllättävä lumi

16.03.2018

Lumi yllätti autoilijat. Tuttu otsikko joka talvelta, mutta nyt rivakka lumentulo yllätti myös metsissä töitä tekevät ja liikkuvat. Ja samanlaisia talvia on ilmeisesti luvassa lisää. Haittana hakkuussa ovat myös menneiden vuosikymmenten tykkylumivahingot nykyisissä tukkirungoissa.

Pohjois-Karjalassa Juuan Halivaarassa painava tykkylumi on leikannut toistasataa vuotta vanhan kuusikon puiden latvat poikki kuin jättimäisillä parturin saksilla. Kuuset olivat edelleen todella lumisia, vaikka useamman päivän suvikeli olikin jo tiputtanut pahimman tykkylumen pois. Metsään uskalsi jo mennä jalkapatikassakin.

– Pahimpaan tykkyaikaan organisaatio ihan kielsi meitä liikkumasta vaaran paikoilla. Tänne metsään ei uskaltauduttu tulla metsänomistajan kanssa, kertoo Stora Enso Metsän metsäasiantuntija Nina de Gritz.
 


Stora Enso Metsän metsäasiantuntija Nina de Gritz.
 

Maassa on nopealla tahdilla satanutta lunta yli kuusikymmentä senttiä, sellaista puuteri- ja puuromaista mössöä. Harvesterin kaatopäätä kohti lumisia kuusia sovitteleva Tenho Tukiainen kertoo jauhaneensa uraa laanista leimikolle tunnin. Lumi kantaa ja suojaa maastoa, sillä maa on sula lumen alla, mutta juuri kuitupuukuorman laaniin tuonut Pertti Räsänen kertoo lumen tuovan lisälaskua ajokoneellekin.

– Se on jo puolen päivän aikaan käytävä tankkaamassa, muuten olisi päässyt koko päivän.

Yli 30 vuotta metsässä työskennellyt Tenho Tukiainen virkkaa, että hän ei ole varmaan ikinä ollut töissä näin hankalassa leimikossa.

– Oli pelkkää valkoista kun tulin, mies naurahtaa ja näyttää kännykästä tuon hetken kuvia.

Tukiainen toteaa, että edelleen on vilkaistava ensin tukkipuun latvaan ja karisteltava lumia ennen kuin puun uskaltaa kaataa. Isossa tukkikuusessa kun saattaa olla jopa yli kolme tuhatta kiloa tykkylunta. Ja sellaista kaatopäätä ei vielä ole, joka vääntäisi sellaisen puun vastakarvaan mitä luminen puu haluaa kaatua.

Leimikon soistunut korpimetsä on nähnyt monia tykkytalvia. Ja myös ne vuosikymmeniä sitten olleet tykkytalvet vaikuttavat tänäkin päivänä.

– Varmaan puolella hidastaa työtä, puissa on niin paljon vikoja. Eihän nämä uudet viat niin haittaa, mutta puu on pientä, on poikaoksia, monihaaraisia runkoja ja välillä tyvessä lahoa.

– Enhän minä eilenkään saanut tehtyä kuin jotain 140-150 mottia yhdessä vuorossa. Puoleen jää saanto, Tenho Tukiainen ynnäilee.

 

Ammattitaitoa kysytään


Tykkylumituhoalueiden puunkorjuusta tehdään metsänkäyttöilmoitus normaalisti. Metsätuholaki velvoittaa myös puiden omistajaa viemään vaurioituneet havupuut pois metsästä ja välivarastoista määräaikoihin mennessä.

Metsänomistajat eivät vielä helmikuun alussa olleet hirveästi soitelleet Nina de Gritzille tuhoalueiden puiden korjuusta, mutta hän arvioi, että tahti kiihtyy kunhan he pääsevät metsiinsä.

– Nyt kevättalvella kannattaa kartoittaa tilanne ja ruveta suunnittelemaan saisiko aikaan jonkinlaisen kokonaisleimikkopaketin. Valitettavasti ei pystykaupoilla ainakaan tule talvelle mahtumaan mitenkään. Jää kesäkorjuuseen, de Gritz kertoo Juuan ja varmasti monen muunkin alueen puukauppatilanteesta.

 

Tykkymetsässä harvesterin kuljettaja joutuu todella pistämään osaamisensa peliin. Kaatopää ei välttämättä ennätä leikata puuta poikki tarpeeksi nopeasti, jolloin tukkiosa halkeilee pilalle.

 

Jos puut on saatava ehdottomasti korjattua talvella, niin silloin de Gritz kannustaa selvittämään hankintakaupan mahdollisuutta. Halivaarassa tilanne oli sikäli hyvä, että talvikorjuukauppa oli tehty jo aiemmin ja kauppaan mukaan pystyi ottamaan lumituhopuutakin.

Nina de Gritz tietää, että olipa kyse mistä tahansa tuhokohteesta, niin ne eivät ole erityisen kivoja työkohteita metsäammattilaisellekaan. Silloin ammattitaitokin punnitaan, sillä metsällä on rahallisen arvon lisäksi monelle myös tunnearvoa.

– On pystyttävä perustelemaan metsänomistajalle, miksi korjuukustannukset ovat suuremmat, miksi hän ei saa puusta samaa hintaa mitä normikohteella ja miksi esimerkiksi latvakatkoista puista ei saakaan tukkia.

– Jos puu on kaatunut juurineen, niin yleensä sen pystyy hyödyntämään tukiksi. Jos puu on puolivälistä poikki, niin käytännössä saa valitettavasti vain kuitua. Jos tyviosa on säleytynyt, niin sitä emme saa edes toimittaa sahalle, jossa siitä saisi vain säpälettä, de Gritz muistuttaa.

 

Sukset tervaan ja tutkimaan tuhoja

 

Kainuussa Ristijärvellä on lunta yli metrin, mikä ei sinänsä ole Kainuussa outoa ja uutta. Esimerkiksi parimetrisestä kuusentaimikosta ei ole muuta havaintoa kuin matalat lumiset möykyt hakkuuaukiolla.

– Minulla on ollut moottorisaha lava-auton kontissa kaksi kuukautta. Ei koskaan tiedä, milloin on aamulla puu tien poikki, toteaa maa- ja metsätaloudesta Uvan kylässä leipänsä kerryttävä agrologi Ville Kemppainen.

 


Siellä se taimi jossain on, Ville Kemppainen tuumasi reilussa metrisessä hangessa. Itse hän ei ennätä kesällä taimikonhoitotöihin, mutta läheltä löytyy onneksi hyviä metsureita. Työtä heillekin.



– Puolenkymmentä kertaa sitä on tarvittukin, että on päässyt jatkamaan matkaa.

Kemppaisen, 28, mukaan yllätys oli nyt se, miten tiukasti lumi takertui puihin ja miten paljon syntyi vahinkoja.

– Ukin kanssa on puhuttu, mutta ei ukkikaan muista, että olisi tämmöistä talvea ollut koskaan.

Hirvijahtiakin lumen paljous oli haitannut. Ampumatta jäi tosin vain yksi vasa.

– Kolme tuntia meni koira pelkkää hirven jälkeä, että sai hirven kiinni. Ja sitten väsähti äkkiä. Ja onhan siinä sitten riskinsä koiralle haukuttaa hirveä, sillä koira ei pääse niin helposti hirveä karkuun.

 


Mäntyä nurin vajaa 20 vuotta sitten harvennetulla kankaalla. Ville Kemppaisen mukaan ukki ja ukin veli on innokas kaksikko tekemään moottorisahatöitä, joten nämä puut kerätään oman hakelämmityksen tarpeeseen.

 

Pääelanto tulee maidosta. Vanhempien kanssa yhteisen maatilayhtymän navetassa ammuu 120 lypsävää 150 nuoren karjan kera. Kemppaisella on vanhempiensa kanssa yhteensä myös noin 600 hehtaaria kainuulaista metsää.

Suvikeli oli juuri käväissyt lumitöissä Uvankin kylällä, mutta lumituhot olivat pääasiassa vielä vain mutuajatuksia. Metsätietkin olivat metrisen hangen alla, eikä metsään ollut uskaltanut mennä aikaisemmin porkkautumaan.

– Nyt kun tykyt ovat tipahdelleet puista, niin nyt on aika tervata sukset ja hiihdellä katsomassa mitä siellä näkyy. Ja loput tarkastetaan sitten kesällä, kaikki palstat eivät ole tien varressa, Kemppainen pohtii.

Lumivahinkojen euromäärät selviävät loppujen lopuksi vasta vuosien päästä.

– Tieltä arvioiden kyllä ne kymmenissä tuhansissa euroissa ovat. Ihan arvoitus nousisiko sitten peräti sataa tuhanteen asti.

– Luvut ovat isoja, ei siitä pääse mihinkään. Ei suoranaista menetystä nyt, vaan mitä jatkossa olisi ollut mahdollista saada, Kemppainen muistuttaa muun muassa tukkiosuuksien menetyksistä ja liiankin aikaisista mahdollisista avohakkuista.

 

Teksti: Vesa Martikainen

 


Ei erioppia tykkylumityöskentelyyn

 

Niin sanottu Suomen ennätys lumipeitteessä on 190 senttiä, joka mitattiin Enontekiön Kilpisjärvellä 19.4.1997. Muutama vuosi sitten silloisen Metlan talvitutkimuspäivillä Kolilla arvioitiin, että keskimääräinen lumipeiteaika lyhenee molemmista päistään. Mutta kun on pakkasta, niin silloin lunta sataa enemmän mitä nyt. Talven rankimmat pyryt ovat nykyistä rankempia; ehkä kuten tänä talvena on nähty ja koettu.

 


Tällainen näky voi olla jatkossa yleisempikin. Syyskuussa 2014 Pohjois-Karjalassa lykkäsi nuoskaa puoli metriä yhdessä yössä. Juukalaisen visakoivutaimikon tuhoja tutki metsäkeskuksen Pekka Tuononen.

 

Ainakaan Riveria Metsätiimin, tutummin entisen Valtimon metsäkonekoulun, metsäkoneopetuksessa ei lumella ole erityispainotusta, kertoo koulutuspäällikkö Mikko Saarimaa. Lunta sivutaan koulutuksessa muun muassa suuren puun kaadon opetuksessa.

– Lumi ja tuulikuorma otetaan huomioon, mutta on kiistämätön tosiasia, että tukkikokoiset puut pienenee koko ajan avohakkuullakin.

– Nykyaikainen harvesteri on aika tunnoton niille puille. Lumiasia on jäänyt luontaisesti jonkun verran vähemmälle, liittyy toki myös paikallisiin olosuhteisiin, esiintyykö isoja lumikuormia vai ei.

Juuassa pahoilla tykkykohteilla hakannut Henri Gröhn valmistui Valtimolta 2007. Gröhn on tykkylumioppinsa saanut harvesterin kopissa.

– Ei pahitteeksi olisi ollut, jos siitäkin joku oppitunti olisi ollut. Mutta todellisuudessahan ne tilanteet tulevat työn kautta, kyllä silloin ensimmäisillä kerroilla sai vähän aikaa aivojaan käyttää ihan kunnolla.

 

Teksti: Vesa Martikainen





Suosituimmat

    Luomupossu tekee kauppansa

    09.10.2018 | Maatalous

    Kuuma kesäpäivä ei haittaa ulkotarhassa tonkivia porsaita. Seinän vier...

    Touhukkaat olkipossut pöllyttävät pahnoja

    05.10.2018 | Maatalous

    Jari ja Veera Ollikkala, isä ja tytär, ovat valinneet valtavirrasta po...

    Luonto hoitaa Sairaala Novassa

    02.10.2018 | HyvinvointiMetsä

    Metsähallituksen Luontopalvelut toimii Keski-Suomen sairaanhoitopiirin...

Muut

    Tärkein onkin mykorritsa

    22.10.2018 | Metsä

    - Alun perin minut palkattiin Metsäntutkimuslaitokseen tutkimaan paran...

    Ettei metsää unohdettaisi - Metsäosaajia maakuntahallintoon

    24.09.2018 | Ihmiset

    Tuleeko maakuntamullistus ja maakuntavaalit on hallituksen ja eduskunn...

    MM-kultaa ja pronssia!

    18.09.2018 | Ihmiset

    Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkan metsäasiantuntija Tomi-Pekka Heikki...

    Käytäväharvennuksella ensiharvennukset kannattaviksi?

    18.06.2018 | Metsä

    Uudet biotuotetehtaat tarvitsevat puuta myös ensiharvennuksilta, mutta...

    Metsäinssi paperitehtailijana

    15.06.2018 | Metsä

    Nordpap/Kuronen Yhtiöt Oy, toimitusjohtaja Maija Kuronen ja hallitukse...